tiistai 6. huhtikuuta 2021

Varsan leimautuminen

Tässä tekstissä on hyödynnetty sekä tieteellisiä että vähemmän tieteellisiä lähteitä. Tämä ei vastaa tieteellistä kirjallisuuskatsausta millään muotoa, vaan lähinnä nopeahkosti kasattua koontia tavalliselle googlettajalle saatavilla olevista lähteistä aiheesta ”imprint training” eli vapaasti suomennettuna ”leimautumiskoulutus”. Googlaamalla imprint training, tutkimuksia löytyy tässä esiteltyjä enemmänkin. 

Varsan leimautuminen 


On selvää, että varsa ei pärjää kovin hyvin ilman emäänsä. Varsinkin elämän alkuvaiheessa emältä saa elintärkeää ternimaitoa, turvaa ja suojaa. Varsan leimautuminen emäänsä tapahtuu aivan ensimmäisistä elintunneista lähtien - mutta onko ihan OK, että ihminen tunkeutuu tämän leimautumisprosessin keskelle ja pyrkii leimauttamaan varsan itseensä? Ja jos, niin missä vaiheessa ja miten? Ensimmäisten tuntien aikana, vuorokauden sisään vai hieman myöhemmin? Koska olen itse aloittelija varsahommissa, pyrin etsimään aiheesta oikeasti tutkittua tietoa. Lisäksi kummastelin aiemmin erään hevostenkouluttajan kehoitusta hieroa varsa 45-60min sessioissa ensimmäisinä päivinä ja ensimmäisen kerran ensimmäisten tuntien aikana, kutsuen tätä tapahtumaa ”imprimintioksi”. Miksi näin kannattaisi tai miksei kannattaisi tehdä, selvisi ystävämme google scholarin kautta. 

Leimautumisprosessi luonnossa 


Leimautuminen emään tapahtuu ensimmäisten elintuntien aikana. Varsa pysyttelisi luonnossakin hyvin lähellä emää, sillä emä antaa suojaa ja turvaa petoeläimiltä. Parivaljakkko olisi myös muusta laumasta hieman erillään, jotta emän ja varsan välinen suhde lujittuisi. Kesyhevosen elämä on kuitenkin harvoin niin luonnonmukaista, että se varsoisi a) lauman keskellä ja b) ihminen ei olisi seuraamassa varsomista ja varsan ensiaskeleita. Mielestäni on kuitenkin hyvin tärkeää muistaa, että hevonen on hevonen ja sen kuuluisi saada elää mahdollisimman luonnonmukaista elämää. Toisaalta, parhaimmillaankin kesyhevosen luonnonmukainen elämä hyvinkin hevosensa hoitavan ihmisen avulla lienee melko kaukana luonnonmukaisesta. Harva hevosenomistaja pitää hevosta vain lemmikkinä laumassa, ilman ns. omia tarpeita johonkin hevosurheilun lajiin, kuten kouluratsastukseen, valjakkoajoon tai raviurheiluun. Huolimatta tästä on hyvä pohtia millä tavoin emä ja varsa rakentaisivat suhdettaan luonnossa ja miten ne voivat rakentaa suhdettaan ihmisten keskellä kesyhevosena - jos ja kun tavoitteena on saada varsasta yhteiskuntakelpoinen ja ihmisen johonkin käyttötarkoitukseen sopiva. 

Huom! Itse olen sitä mieltä, että tottakai hevonen voi elää aivan hyvä elämää ihmisenkin käyttötarkoituksissa, itsekin toivon varsasta itselleni harrastekaveria ja mikäli tähdet ovat oikeassa asennossa, jopa kilpakumppania kouluradoille. Niin syvällä kukkahattuni ei ainakaan vielä ole, että luopuisin tässä vaiheessa omista haaveistani jopa vaativilla kouluradoilla…haluaisin kuitenkin päästä sinne muistaen hevosen luonnonmukaiset tarpeet ja sen, että hevonen on ennen kaikkea hevonen eikä vain esim. kouluratsu.

Luonnossa siis varsa leimautuisi emäänsä luonnollisesti. Kesyhevosena asia on hieman toisin, siis jos halutaan, että varsa jollain tasolla leimautuu myös ihmiseen. Jos, ja jälleen todennäköisesti kun ihminen haluaa kasvattaa hevosesta ihmisten kanssa turvallisesti käyttäytyvän ja yhteiskuntakelpoisen yksilön, on hyvä pohtia millä strategialla varsan ja emän väliin menee tutustuttamaan ihmisen, itsensä, uudelle hevostulokkaalle. On selvä, että hevosen täytyy tottua ihmisen käsittelyyn, mutta milloin se aloitetaan ja millä tavalla ja onko jo yllä mainitulle ”imprintiolle” todella tarvetta? 

Leimautuminen ihmiseen, imprint training 


Kuten alussa mainitsin, eräs hevostenkouluttaja suosittelee ”imprintiota” varsalle jo muutaman tunnin ikäisenä ensimmäisen kerran. Tällä tarkoitetaan tässä varsan hieromista läpikotaisin yhden avustajan pitäessä jaloista kiinni, kun varsa on turvallisesti kaadettu maahan toisen avustajan pitäessä varsan päätä sylissä. Emä on samassa tilassa, mutta pidetään tarvittaessa kiinni. Tässä haettaneen vahvaa leimautumista ihmiseen siten, että hevonen kosketuksen myötä rentoutuessaan leimautuu ihmiseen. Tämä toistetaan muutaman kerran ensimmäisten elinpäivien aikana. Kuitenkin, on takuuvarmasti myös vastakkaisia mielipiteitä, ja tutkimuksia, aiheesta. Emän ja varsan suhde saattaa joidenkin tutkimusten mukaan häiriintyä tai ihmisen näin varhaiseen väliintuloon liittyy turvallisuusriskejä. Luonnossahan tällaista ihmisen väliintuloa emän ja varsan symbioosiin ei tietenkään tapahtuisi, eli on helppo ajatella, että tällainen varsan leimauttaminen ihmiseen varsan elämän alkutunteina on luonnonvastaista ja täysin jopa väärin. Kuitenkin nyt kyseessä ollessa kesyhevonen, ihmisen tarpeisiin kasvatettava ja koulutettava eläin, on muistettava, että turvallisuuden nimissä varsan on totuttava ihmiseen, esimerkiksi jotta mahdollisilta johtajuusongelmilta vältyttäisiin. 

Tutkimuksia leimautumisesta ihmiseen 


Erään tutkimuksen mukaan oli nähtävissä eroja ihmiseen suhtautumisessa ja pakoreaktion vahvuudessa, riippuen siitä, missä vaiheessa varsan elämää ihminen käsitteli sitä leimauttamistarkoituksissa. Tutkimuksessa oli 50 Lusitano-hevosta, joita käsiteltiin eri ajankohtina: käsittely ensimmäisten tuntien jälkeen +-4h syntymästä (n=8), päivä vieroituksen jälkeen (n=9) ja 50+-7 päivää syntymän jälkeen (n=11). Lisäksi oli ryhmä hevosia, joita ei käsitelty tällä tavoin (n=10, mutta jotka osallistuivat ”4-training sessions procedure”:en) sekä kontrolliryhmä (n=12), joita ei myöskään käsitelty, mutta jotka eivät myöskään osallistuneet ”4-training sessions”:iin. Tutkimuksen käsittelyajankohdat perustuivat eräänlaisiin herkkyyskausiin, joita ovat siis heti syntymän jälkeinen aika sekä välittämösti vieroituksen jälkeinen aika. (Pereira-Figueiredo ym. 2017) 
    - Käsittely tässä tutkimuksessa piti sisällään varsan läpikäyntiä avustajan avulla, jalkojen nostoa ym. ensimmäisen session kestäessä 40minuuttia ja kahden seuraavan 20 minuuttia. Käsittelyt kullekin varsalle tehtiin emänsä läheisyydessä, mutta ikään kuin väkisin, kahden nuorimman koeryhmän varsojen kanssa, melkein lähes vastaavasti Millerin (1991) imprint-metodin mukaisesti. Vieroitettujen kanssa käsittely tapahtui puolestaan tutun tamman, ei emän, seurassa. 
    - Kaikkien hevosten käyttäytyminen testattiin kaksi kuukautta vieroituksen jälkeen sekä viimeisen harjoittelusession (”4-training session”) jälkeen. 
    - Seitsemän päivän päästä ensimmäisestä käyttäytymistestistä suoritettiin tämä ”4-training sessions”, jossa hevosia opetettiin muun muassa kulkemaan taluttajan vierellä. 

Tulokset osoittivat, että: 
    - aikaisin aloitettu varsan imprint-käsittely johtaa varsan kyvykkyyteen käsitellä paremmin pelkoa ja sopeutua uusiin tilanteisiin. 
    - Toisaalta varsan tämänkaltainen käsittely elämän alkutunteina saattoi johtaa vääränlaiseen suhteeseen ihmiseen ja jopa opitun avuttomuuden kaltaisiin merkkeihin. 
    - Paras ajankohta tässä tutkimuksessa kuvattuun käsittelyyn oli tämän tutkimuksen mukaan päivä vieroituksen jälkeen. (Pereira-Figueiredo ym. 2017) 

Vastaavankaltaisia tuloksia mainittiin Köntesin & Popin (2016) artikkelissa, joka perustui tutkimukseen, jonka alkuperää en kylläkään löytänyt. Kuitenkin, sen tutkimuksen mukaan aikainen imprintio eli ilmeisesti edellä kuvatun kaltainen ihmiseen leimautumiseen tähtäävä käsittely johti alempaan pelastumis-/puolustuskäyttäytymiseen. Tässä artikkelissa kuvatussa tutkimuksessa ”imprintio” tehtiin kolmelle ryhmälle varsoja: aivan syntymän jälkeen ennen kuin varsa oli noussut ylös, varsan ylös nousemisen jälkeen ja +12 tunnin jälkeen. Jälkimmäinen ryhmä varsoja oli kaikista kolmesta ryhmistä eniten ihmisen olemassa oloa vastaan eli tulokset puolsivat hyvin aikaista imprintiota. Tuloksia ei kannata tässä ottaa vakavasti, koska en löytänyt originaalia tutkimusta eikä tutkimusta ollut kuvattu kovin tarkasti. (Köntes & Pop 2016) 

Leimauttaminen ihmiseen Pereira-Figuereidon ym. (2017) tutkimuksessa perustuu Millerin (1991) metodiin leimautumisesta, pienillä muutoksilla. Samaan metodiin oletan perustuvan mainitsemani hevosenkouluttajan metodin - ainakin se kuulostaa hyvin samanlaiselta. Hyviä tuloksia, joita metodilla on saatu olivat pelon käsittely- ja uusiin tilanteisiin sopeutumiskyvyt. Metodin riskejä olivat tutkimuksen perusteella mahdollinen aggressiivinen käyttäytyminen ja jopa opittu avuttomuus. Kritiikkiä ja kielteisiä tuloksia tämänkaltaisesta leimauttamisesta, ”imprintiosta”, on siis myöskin olemassa, kuten Pereira-Figueredon ym. (2017) tutkimuksessakin havaittiin. Toisaalta Williamsin ym. (2003) tutkimuksesta selvisi, ettei imprint trainingista ollut mitään hyötyä hevosen käytökseen tai reaktiivisuuteen 6 kuukauden iässä. Tutkimuksessa tutkittiin 131 varsaa, joista imprint training tehtiin eri aikoina (syntymän aikaan, 12, 24, 48 ja 72 tuntia varsomisesta) tai ei tehty ollenkaan. (Williams ym. 2003) Millerin metodin varsan väkisin kiinnipitäminen imprintio-session aikana voi pahimmillaan johtaa loukkaantumiseen tai myöhemmin aggressiiviseen käytökseen. Millerin metodi on kuvattu mainiosti täällä: (Milestone equestrian). Kyseisessä kirjoituksessa on myös nostettu esiin tämän kaltaisen imprintion kielteisistä vaikutuksista ja riskeistä. Kirjoitus ei ole tieteellinen, mutta aika hyvä koonti aiheesta. Ja pääosin kaikki käytetyt lähteetkin on mainittu. 

Milloin siis varsan on hyvä tutustua ihmiseen ja MITEN? 


On tilanteita, joissa ihmisen on mentävä varsan luo jo varsomistilanteessa tai ongelmien sattuessa. Se ei kuitenkaan tarkoita samaa asiaa, kuin tämä imprintio-käsittely. Millerin imprintio-metodi kuulostaa ja vaikuttaa googlettelujen ja muutamien tutkimusten perusteella olevan melko raju metodi ja sen käyttöä pitää opetella ja tarkkaan pohtia, voisiko se johtaa haluttuihin tuloksiin. Huonosti toteutettuna ei varmastikaan. Lisäksi riskeinä näyttäytyi tutkimusten perusteella olevan opittu avuttomuus ja aggressiivinen käyttäytyminen. Vähän vähemmän invasiivinen varsan käsittely saattaa aivan yhtä hyvin ellei paremmin johtaa hyvään luottamussuhteeseen ihmisen ja varsan välillä. Varsan käsittelyn aloittaminen on omien käsitysteni mukaan kuitenkin hyvä aloittaa varhain ja siten, että varsa saa mahdollisimman paljon hyviä ja myönteisiä kokemuksia ihmisestä elämänsä alkutaipaleella. Tällaista käsittelyä voi olla silittely ja läpikäynti, jalkojen nostelu, talutusharjoitukset ja kaikenlainen touhuaminen ylipäätään. Tästäkin löytyi yllätys yllätys tutkimuksia, niihin sukellan seuraavaksi syvemmälle.

Lähteet 




Pereira-Fugueredo I, Costa H, Carro J, Stilwell G & Rosa I. 2017. Behavioral changes induced by handling at different timeframes in Lusitano yearling horses. Applied Animal Behavioral Science (2017). http://dx.doi.org/10.1016/j.applanim.2017.06.016 

Köntes E & Pop IM. 2016. Imprinting in foals and the importance of first contact with human. http://www.uaiasi.ro/zootehnie/Pdf/Pdf_Vol_67/E_Kontes.pdf  


Miller RM (1991). Imprint training of the newborn foal. Western Horseman Inc., Colorado Springs, CO. 

Williams JL, Friend TH, Collins MN ym. 2003. Effects of imprint training procedure at birth on the reactions of foals at age of six months. Equine Veterinary Journal 35(2):127-132. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/12638787/ 
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)