Vatsan kasvaessa ja tiineysvuorokausien lisääntyessä olen havainnut muutaman muutoksen Enskan luonteessa ja käyttäytymisessä. Kaiken kaikkiaan Enska on kovin tasainen ja vähän ehkä laiskistunut.
1.tiineyskuukausi: kiimat jäivät tietysti pois, eikä Enska
saanut tavanomaisia ylivirittyneisyyskohtauksia, joita tavallisesti hänellä
silloin tällöin on.
2. tiineyskuukausi: laitumella sattui ja tapahtui. Koska laitumella oli toinenkin tiine mamma, ei yhteenotoilta vältytty. Nämä pienet nujakat olivat aika kevyenpuolisia meidän mammojen välillä, mutta selvästi pientä hormonien hyrräämistä oli havaittavissa. Onneksi ei sattunut oikeasti yhtään mitään.
Kengänkuva kankussa kertoo tarinan. |
”Voisi jopa sanoa, että tiineys pukee Enskaa! <3”
4. tiineyskuukausi: Enskasta on tullut säyseä kuin lammas. Eihän tuo muutenkaan ole kovin ihmeellinen sähisijä, mutta ihan ihmeellisen tasainen meno. Taas käytiin kisoissa kääntymässä ja vaikkei kummoista menestystä tullut, oltiin tyytyväisiä tekemiseen, joskaan kuuntelu ei ollut kovin vahvaa ja piti mm. tervehtiä kaveria äänekkäästi kisasuorituksen aikana tai tarkkailla ympäristöä noin muuten vaan (liekö vaikuttanut kisamenestykseen). Kisailut olivat meille oppimiskokemuksia ja nyt tiedän mitä sitten seuraavalla kaudella Enskan kanssa pitää huomioida ja miten hän käyttäytyy kisapaikalla! Käyttäytyy muuten mallikelpoisesti, mutta muun muassa ohjeiden antamisen nappakuudessa ja kuulolle pyytämisessä on ratsastajalla vielä tekemistä. Kuun loppua kohden askel on jotenkin alkanut hidastua. Kentällä kun mennään, niin ei millään alkuun viitsisi edes raville siirtyä. Toki, siirtyminen pitkältä laidun- ja ulkoruokintakaudelta sisälle voi osaltaan vaikuttaa niin kovin moneen asiaan hevosen mielen- ja ruumiintilassa.
Kisakokemus |
![]() |
Tiineyttä 50 vrk |
![]() |
Tiineyttä 145 vrk |