Nahkariimun rekeminen on yllättävän helppoa, kun on kunnolliset välineet ja ylimääräistä aikaa. Mitat on helppo ottaa varsalle sopivan riimun tai pään mittojen mukaan. Hankalammaksi mittaamisen tekee se, jos riimun omistaja ei ole vielä syntynytkään 😅 Kuten meidän tapauksessa.
Varsalle tehtävän riimun mittoja voi toki etsiä monella tapaa:
- mittaamalla about samanmerkkisen hevosen varsan pää
- mittaamalla varsalle tarkoitetun riimun osat
- arvioimalla mittoja ihan itse
Valitsin jälkimmäisen. Sen jälkeen vaan lisäsin saumavarat kuhunkin mittaan ja ryhdyin ompeluhommiin! Sitä paitsi, voin sitten noin 280 vuorokauden päästä testata riimun sopivuutta varsalla ja tehdä tarvittavat muutokset!
Käsin ompelu
Voisin ommella koneellakin, mutta käsin ommellessa on mukava tekemisen tuntu ja saa aikaiseksi kestävämmän tikin. Käsin ompeluun tarvitaan "vain" kaksi neulaa, vahalankaa ja alusta. Lisäksi kannattaa olla pihdit neulan kiskomiseen kaksipuolisen nahan läpi. Ilmankin pärjää, mutta pihdit helpottaa tekemistä paljon. Pihdit löytyy kaiketi myös leathermanista, jos ei varsinaisesti ole pihtejä sellaisenaan.
Satulatikki
 |
| Satulatikki |
Ehdoton taktiikka käsinompeluun on satulatikki. Siihen tarvitaan nuo kaksi neulaa ja sopiva pätkä lankaa. lanka menee kerran läpi kumpaankin suuntaan. Kun kummankin neulan on saanut kerran vastakkaisista rei-istä läpi, kiristetään lanka.
Itse ompelin rivin aina kahteen kertaan. Päättelystä ei ole mitään käsitystä sen suhteen, mikä on paras tapa. Itse käytin ihan tavallista umpisolmua. Koska rivi on ommeltu aina kahteen kertaan vahalangalla, on totaalisen purkautumisen riski aika pieni.
Työvaiheet
Aivan satavarma en ole järkevimmistä työvaiheista, eli mitä oikeasti kuuluu tehdä missäkin kohtaa. Tämän yhden nahkariimun tekemisen kokemuksella työvaiheeni koostuvat jatkossakin 1) suunnittelusta, 2) palojen leikkaamisesta, 3) päiden ohentamisesta ja palojen reunojen pyöristämisestä, 4) tikinreikien tekemisestä, 5) ompelusta ja 6) viimeistelystä.
Riimun tekemiseen tarvittavia välineitä on mainittu alla olevassa tekstissä ja lisäksi aiemmassa jutussa täällä.
1) Suunnittelu
Suunnitteluun sisältyi nahan ja langan värin valitseminen, mahdolliset yksityiskohdat ja tärkein eli riimun mitat. Väriksi valitsin upean tumman ruskean ja lanka about samaa sävyä. Vaalea lanka tummalla nahalla voisi olla aika paljon hienompi, mutta ajattelin tehdä tämän ensimmäisen riimun samansävyisellä. Minulla ei ollut kovin hyvää arvausta siitä, kuinka siistiä ja tasaista jälkeä saisin aikaiseksi. Yksityiskohtia on mahdollisesti tulossa "kaiverretun" nimen verran, mutta jätän sen myöhemmäksi. Riimun mitat arvioin mamin riimun mitoista noin puolet pienempänä.
Prototyypiksi ompelin koneella mallin arvioiduilla mitoilla. Valmiin riimun perusteella yritin zoomailla silmämääräisesti olisiko mitat hyvät vai pitääkö jotain muuttaa.
 |
| Keltsi riimu prototyypiksi |
2) Palojen leikkaaminen
Palojen leikkaaminen valmiista nahkaremmistä oli helppoa, kun olin päättänyt mitat. Lisäsin vain saumavarat 4 cm ja pätkin paloiksi!
 |
Riimun palat, osa rei-itettyinä
|
3) Ohentaminen
Arvelin, että 2mm paksua nahkaremmiä pitäisi hieman ohentaa, ettei ns. porras jäisi hiertämään varsan herkkää hipiää. Ajattelin, että sen voisi tehdä lopuksi... No eihän se tietenkään onnistunut ainakaan kovin hyvin, vaan tasaisemman loivennuksen olisi saanut ENNEN ompelua. Tietenkin. Vaihdoin siis ensimmäisen ommellun osan jälkeen taktiikkaa. Sain tähän myös yhdeltä valjassepältä vinkin, joka vahvisti hunchiani, että saattaa hiertää, jos jättää "portaat". Aikuisten heposten riimuissa "portaita" kyllä näkyy, mutta ei niitä happavauvojen riimuihin voi jättää 💕
Potentiaaliseksi ohennusvälineeksi valitsin mattoveitsen, joka osoittautui pirulliseksi välineeksi tähän hommaan. Oli ihan pakko tilata tähän hommaan tarkoitettu väline: ohennusveitsi. Sujui muuten huomattavasti mukavammin ihan kunnon välineellä 😀
 |
| Ohennusveitsi |
4) Tikinreiät
Tikinreiät oli helppo tehdä jälleen siihen tarkoitukseen tehdyillä välineillä: reikähaarukka ja naskali. Reikähaarukalla saa tasaiset välit ja naskalilla reiät. Vaihtoehto haarukalle on vähän taikinapyörän näköinen merkkausrulla. Semmoinenkin löytyi siipan nahkatyökalupussista, mutta eipä löytynyt riittävän isoilla väleillä olevaa. Käytin siis haarukkaa taikinapyörän sijaan.
 |
Taikinapyörä, naskali, reunojensiistimispuukeppi, haarukka
|
5) Ompelu
Ompelu oli rutiinin löydyttyä aika helppoa ja nopeutui loppua kohden. Onneksi pidän käsin ompelusta. Muuten voisi olla aika tylsää, koska onhan se ehkä vähän hidasta. En sentään ommellut koristetikkausta tai muutenkaan tehnyt riimua kaksinkertaisesta nahasta koko matkalta. Siinä tapauksessa käsin ompelu olisi voinut olla ihan vähän liian työlästä ja aikaa vievää.
6) Viimeistely
Viimeistelin valmiin riimun puisella kepukalla ja kenkävahalla. Suurin piirtein puolivälissä riimun ompelua ja kasaamista tajusin, että ehkäpä palojen reunat kannattaa viimeistellä ENNEN ompelua... käytin puupalikkaa ja vahaa siis jo aiemmissa työvaiheissa. Lisäksi käytin hieman liimaa lerpattavien osien kiinnittämiseen. Liimaa olisi voinut käyttää ennen ompelua myös tikkien alle, mutta en usko, että se on välttämätöntä.
Kaikenlaisia tarvikkeita ja vahoja löytyy rosoisten reunojen siistimiseen ja pyöristämiseen. Valitsin ne mitä saatavilla oli. Aivan lopuksi viimeistelin koko komeuden valjasrasvalla ja pyyhkäisin rätillä kuivaksi. Valmis! Huh!
 |
Valmis nahkariimu.
|
