keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

Tiineystarkastus 6 viikkoa

Oriaseman pakettiin kuuluu siemennyksen lisäksi kolme tiineystarkastusta: 16-18 vrk:n, 30 vrk:n ja 6 vkon kohdalla. Kaksi ensimmäistä tarkastusta ovat sujuneet kaikin puolin menestyksekkäiksi: tiinenä on ja on! Meidän kohdalla kuusi viikkoa oli ja meni jo 10 päivää sitten, mutta tämän kolmannen tiineystarkastuksen ajankohta ei ole kuulemma niin justiinsa. Niin, pelihän on käytännössä ymmärtääkseni jo menetetty, jos hevonen luo varsan 35 vrk jälkeen. Koska hormonit. Saa korjata, jos parempaa tietoa on! Kommenttikenttä on vapaa! 😊 👇 

Tallillamme on toinenkin tiine tamma. Käytämme samaa oriasemaa - ja myös samaa isukkia 😀 Niin kätevää! Tammojen kiimat oli tilattu ylijumalilta samalle ajankohdalle, mutta jotain meni pieleen ja tammojemme kierrot menivät käytännössä aivan ristiin. Toinen kehitti itselleen yllätyskiiman, toinen kiimaili salaa omistajaltaan. Ovelia ovat. Saimme kuitenkin tasattua oriasemavisiitit tähän kolmanteen ultraan, jonka ajankohta ei ole niin päivän päälle. Eli tavoitteena kummankin tamman noin kuuden viikon tiineystarkastukseen olisi kaksi hieman hamsteria pienempää yksilöä kohduissaan: kummallakin tammalla yksi, kiitos! 

Matkaan mars

Matkaan lähdettiin siis kahden (toivottavasti edelleen) tiinen tamman kanssa. Puolisisarukset matkassa, ellei jompi kumpi tai molemmat ole kadottanut jälkikasvuaan. Toiveet olivat korkealla! Koska aikainen herätys > tietenkin tarvitaan kahvia. Matka kestää siis suuntaansa huimat puolitoista tuntia, eli pientä liioittelua on ilmassa tuon aikaisen heräämisen kanssa. Mutta lomalla harvemmin tulee heräiltyä ennen kymppiä. Nyt piti kymmeneltä olla jo skarppina vastaanottamassa ilouutisia ja ihailemassa pikku-Florea. Kohta selviää kannattiko herätä! 

Tytöt laitto haisemaan
Kahvia koneeseen! Hattivatitkin
jois, jos kädet yltäis...

Tiineystarkastus - kuinka kävi?

Enskan vuorokaudet olivat jotakuinkin 52 vrk tiineystarkastuksen päivänä, siemennyksestä laskettuna. Varsa on hamsterin kokoinen vuorokausilla 60, jolloin myös varsasta pitäisi erottua luitakin. (Hevoseni.fi) Oletettavasti Enskan varsa on aika lähellä tätä tilannetta. Pikku hamsteri siis odotettavissa 😍
Ultrattavana! "Onko pakko?" 

Tiineystarkastus sujui tuttuun tapaan, eli nopeasti. Ja varsa oli kuin olikin tallella! Hieno varsa, kaikki hyvin. Hän otti selvästi aika lunkisti tilanteen, koska lepäili peppu kameraan päin. Sydän löi myös, joten hyvin menee! 😊

Siellä lepää Enskan varsa! 😍


Toisen tamman ultraus sujui yhtä hyvin ja yhtä nopeasti. Myös tulos oli toivottu! Mahtavaa! Alkaa näyttää siltä, että on aivan mahdollista, että keväällä tallilla on kaksi varsaa. Miten ihanaa! 


Lähteet

sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

TSI nahkariimu varsalle - osa 2

Nahkariimun rekeminen on yllättävän helppoa, kun on kunnolliset välineet ja ylimääräistä aikaa. Mitat on helppo ottaa varsalle sopivan riimun tai pään mittojen mukaan. Hankalammaksi mittaamisen tekee se, jos riimun omistaja ei ole vielä syntynytkään 😅 Kuten meidän tapauksessa.

Varsalle tehtävän riimun mittoja voi toki etsiä monella tapaa:
- mittaamalla about samanmerkkisen hevosen varsan pää
- mittaamalla varsalle tarkoitetun riimun osat
- arvioimalla mittoja ihan itse 

Valitsin jälkimmäisen. Sen jälkeen vaan lisäsin saumavarat kuhunkin mittaan ja ryhdyin ompeluhommiin! Sitä paitsi, voin sitten noin 280 vuorokauden päästä testata riimun sopivuutta varsalla ja tehdä tarvittavat muutokset! 


Käsin ompelu


Voisin ommella koneellakin, mutta käsin ommellessa on mukava tekemisen tuntu ja saa aikaiseksi kestävämmän tikin. Käsin ompeluun tarvitaan "vain" kaksi neulaa, vahalankaa ja alusta. Lisäksi kannattaa olla pihdit neulan kiskomiseen kaksipuolisen nahan läpi. Ilmankin pärjää, mutta pihdit helpottaa tekemistä paljon. Pihdit löytyy kaiketi myös leathermanista, jos ei varsinaisesti ole pihtejä sellaisenaan. 

Satulatikki


Satulatikki
Ehdoton taktiikka käsinompeluun on satulatikki. Siihen tarvitaan nuo kaksi neulaa ja sopiva pätkä lankaa. lanka menee kerran läpi kumpaankin suuntaan. Kun kummankin neulan on saanut kerran vastakkaisista rei-istä läpi, kiristetään lanka. 

Itse ompelin rivin aina kahteen kertaan. Päättelystä ei ole mitään käsitystä sen suhteen, mikä on paras tapa. Itse käytin ihan tavallista umpisolmua. Koska rivi on ommeltu aina kahteen kertaan vahalangalla, on totaalisen purkautumisen riski aika pieni. 


Työvaiheet

Aivan satavarma en ole järkevimmistä työvaiheista, eli mitä oikeasti kuuluu tehdä missäkin kohtaa. Tämän yhden nahkariimun tekemisen kokemuksella työvaiheeni koostuvat jatkossakin 1) suunnittelusta, 2) palojen leikkaamisesta, 3) päiden ohentamisesta ja palojen reunojen pyöristämisestä, 4) tikinreikien tekemisestä, 5) ompelusta ja 6) viimeistelystä.

Riimun tekemiseen tarvittavia välineitä on mainittu alla olevassa tekstissä ja lisäksi aiemmassa jutussa täällä.

1) Suunnittelu

Suunnitteluun sisältyi nahan ja langan värin valitseminen, mahdolliset yksityiskohdat ja tärkein eli riimun mitat. Väriksi valitsin upean tumman ruskean ja lanka about samaa sävyä. Vaalea lanka tummalla nahalla voisi olla aika paljon hienompi, mutta ajattelin tehdä tämän ensimmäisen riimun samansävyisellä. Minulla ei ollut kovin hyvää arvausta siitä, kuinka siistiä ja tasaista jälkeä saisin aikaiseksi. Yksityiskohtia on mahdollisesti tulossa "kaiverretun" nimen verran, mutta jätän sen myöhemmäksi. Riimun mitat arvioin mamin riimun mitoista noin puolet pienempänä. 

Prototyypiksi ompelin koneella mallin arvioiduilla mitoilla. Valmiin riimun perusteella yritin zoomailla silmämääräisesti olisiko mitat hyvät vai pitääkö jotain muuttaa. 

Keltsi riimu prototyypiksi

2) Palojen leikkaaminen

Palojen leikkaaminen valmiista nahkaremmistä oli helppoa, kun olin päättänyt mitat. Lisäsin vain saumavarat 4 cm ja pätkin paloiksi!

Riimun palat, osa rei-itettyinä

3) Ohentaminen 

Arvelin, että 2mm paksua nahkaremmiä pitäisi hieman ohentaa, ettei ns. porras jäisi hiertämään varsan herkkää hipiää. Ajattelin, että sen voisi tehdä lopuksi... No eihän se tietenkään onnistunut ainakaan kovin hyvin, vaan tasaisemman loivennuksen olisi saanut ENNEN ompelua. Tietenkin. Vaihdoin siis ensimmäisen ommellun osan jälkeen taktiikkaa. Sain tähän myös yhdeltä valjassepältä vinkin, joka vahvisti hunchiani, että saattaa hiertää, jos jättää "portaat". Aikuisten heposten riimuissa "portaita" kyllä näkyy, mutta ei niitä happavauvojen riimuihin voi jättää 💕

Potentiaaliseksi ohennusvälineeksi valitsin mattoveitsen, joka osoittautui pirulliseksi välineeksi tähän hommaan. Oli ihan pakko tilata tähän hommaan tarkoitettu väline: ohennusveitsi. Sujui muuten huomattavasti mukavammin ihan kunnon välineellä 😀

Ohennusveitsi


4) Tikinreiät 

Tikinreiät oli helppo tehdä jälleen siihen tarkoitukseen tehdyillä välineillä: reikähaarukka ja naskali. Reikähaarukalla saa tasaiset välit ja naskalilla reiät. Vaihtoehto haarukalle on vähän taikinapyörän näköinen merkkausrulla. Semmoinenkin löytyi siipan nahkatyökalupussista, mutta eipä löytynyt riittävän isoilla väleillä olevaa. Käytin siis haarukkaa taikinapyörän sijaan. 

Taikinapyörä, naskali, reunojensiistimispuukeppi, haarukka


5) Ompelu 

Ompelu oli rutiinin löydyttyä aika helppoa ja nopeutui loppua kohden. Onneksi pidän käsin ompelusta. Muuten voisi olla aika tylsää, koska onhan se ehkä vähän hidasta. En sentään ommellut koristetikkausta tai muutenkaan tehnyt riimua kaksinkertaisesta nahasta koko matkalta. Siinä tapauksessa käsin ompelu olisi voinut olla ihan vähän liian työlästä ja aikaa vievää. 

6) Viimeistely

Viimeistelin valmiin riimun puisella kepukalla ja kenkävahalla. Suurin piirtein puolivälissä riimun ompelua ja kasaamista tajusin, että ehkäpä palojen reunat kannattaa viimeistellä ENNEN ompelua... käytin puupalikkaa ja vahaa siis jo aiemmissa työvaiheissa. Lisäksi käytin hieman liimaa lerpattavien osien kiinnittämiseen. Liimaa olisi voinut käyttää ennen ompelua myös tikkien alle, mutta en usko, että se on välttämätöntä.

Kaikenlaisia tarvikkeita ja vahoja löytyy rosoisten reunojen siistimiseen ja pyöristämiseen. Valitsin ne mitä saatavilla oli. Aivan lopuksi viimeistelin koko komeuden valjasrasvalla ja pyyhkäisin rätillä kuivaksi. Valmis! Huh!



Valmis nahkariimu. 

torstai 2. heinäkuuta 2020

Varsan kustannukset - oma hevonen edullisesti?

Varsan teettämisen kustannukset riippuvat (yllätys yllätys) monesta seikasta. Ensinnäkin se riippuu siitä, kaavaileeko itselleen harrasteratsua, huippusukuista ravuria vai laadukasta gp-kouluratsua. Toiseksi, erot varsanhankkimiskuluissa muodostuvat valitun isän maksuissa. Esimerkiksi kuuluisan gp-oriin ”Peikon” varausmaksu on 300 euroa, siemennysmaksu on lähemmäs 500 euroa ja varsamaksu on 1500 euroa. (ks.Ell Anne Niemi) 

> Yli 2000 euron kustannus pelkästään geeneistä! 😱

Ja vaikka ne olisikin pirun hienot geenit, niin edullisemmallakin oriilla voi tammansa siementää. Esimerkiksi Enskalle valitun sulhon maksut koostuivat siemennysmaksusta 290 euroa ja siirtomaksusta 65 euroa sekä myöhemmin sitten varsamaksusta, joka on 600 euroa. 

> Alle 1000 eurolla onnistuu myös! 😌

Näihin tulevat päälle eläinlääkärikulut, jotka usein sisältävät tarvittavat tiineystarkastukset kiimakontrollien ja siemennyksen lisäksi. Kuinka monta ultraa eläinlääkäripakettiin kuuluu ja millaisina ajankohtina, vaihtelee hieman oriasemittain ja eläinlääkäreittäin. Tiineystarkastusten määristä muuten juttua täällä

Ja sen lisäksi tietenkin tammankin ylläpito ja hoito maksaa! Haluaako sen laskea mukaan varsan kuluihin, on toinen juttu.

Varsan kustannukset koostuvat siis:

- Tamman ylläpitokuluista (jos ne haluaa laskea mukaan)

- Varsan kuluista, jotka koostuvat:
  • Isäoriin siemenistä
  • Eläinlääkärikuluista

Tamman ylläpitokulut n. 500 euroa kuussa

Hevosen kuin hevosen pitäminen on ihanan kallista. Hevosen kuukausikulut koostuvat karkeasti:
  • tallivuokrasta (ellei sitten pidä omassa pihassa/tallissa) 
  • ruuasta
  • kavioiden huollosta (vuolu/kengitys)
  • hevosen vuosihuollosta (hampaat, rokotus, madotus)
  • päivittäistä hoitotarvikkeista (harjat ym.) 
  • varusteista (suojat, satulat, loimet, suitset, pintelit...)
  • yllättävistä eläinlääkäri-kuluista
  • muista mahdollisista hoitokuluista, valmennusmaksuista, hieronnasta tms.
Halpa harrastus. "Maksaks mää muga jottai?"

Tallivuokra on suurin kuluerä ja voi hipoa 1000 euroa kuussa

  • Alle 200 euron kk-vuokralla saa yleensä pihattopaikan itsehoitotallilta, eli omistajat vuorottelevat ruoka- ja kakkahommat keskenään
  • 300 euron kk-vuokralla on yleensä jo valaistu kenttä, mutta ei välttämättä täysihoitoa
  • Noin 400-600 euron kk-vuokralla voi saada jo paikan maneesitallilta, joko puoli- tai täysihoidolla
  • Lähemmäs 1000 euron kk-vuokralla saa sitten jo kaikki herkut, joita ovat esim. lämmitetty maneesi ja satulahuone, kenttä tai kentät hyvillä pohjilla, hyvät valmennus- ja muut fasiliteetit, lisäpalveluja, lämmin vesi... 
Yllä olevat hinnat pätevät suurin piirtein Varsinais-Suomessa.

Itseäni kiinnostaisi kovasti tietää, mitä hevosen pitäminen omalla pihalla oikeasti maksaa! Millaiset kuukausittaiset kustannukset moisesta lystistä tulee? Ihan vaan kaverin puolesta kyselen...
 

Hevosen hoitokulut ja varusteet kympeistä satasiin kuussa


Hevonen ei välttämättä tarvitse mitään lisärehuja heinän lisäksi. Jotkut tarvitsevat, jotkut eivät. Riippuu paljolti myös siitä, missä käytössä hevonen on. Lemmikin ja kisaratsun ruokintakulut ovat ihan eri luokkaa.

Pakollisia hevosen huoltoon liittyviä kuluja kuitenkin on jonkin verran:
  • Kavioiden kengitysväli on yleensä 4-8 viikkoa ja kertakengityksen hinta liikkuu 100 euron molemmin puolin, vuolu on vähän halvempi operaatio
  • Hampilääkäri (raspaus) on myös jotain 100 euron luokkaa ja tapahtuu keskimäärin kerran vuodessa
  • Rokotukset ja madotukset kerran tai kahteen kertaan vuodessa maksaa joitakin kymppejä
  • Varusteiden ja hoitotarvikkeiden hinta riippuu siitä, kuinka paljon ihminen niihin haluaa panostaa
  • Satula voi maksaa satasista tuhansiin, ratsastussaappaat kympeistä satasiin
ps. Hevosta ei kiinnosta onko satulahuopa hieno tai onko suitsissa bling-blingiä > Hevosta kiinnostaa, että satula istuu hyvin eikä häiritse.

> Yhteensä hevosen pitäminen maksaa siis asianhaaroista riippuen jotakuinkin 200 - 1000 euroa kuussa. Halpaa kuin heinä! 👌

Varsan kustannukset noin 2000 eurosta ylöspäin

Alla lueteltavat kulut ovat suuntaa antavia, omaan kokemukseen perustuen.
  • Kiimakontrolli/ultraus n. 100 euroa kerta 
  • Astutusmaksu (=siemenet) 290 euroa + mahdollinen siirtomaksu 65-75 euroa
  • Oriaseman eläinlääkärikulut (sis. tiineysultrat, siemennys) 390-480 euroa + mahdolliset lääkekulut + hoitopäiväkulut mahdollisesta majailusta 15-25 euroa / päivä
  • Varsamaksu +-500-1500 euroa (ratsu), +-1000-3000 euroa (ravuri) 

Yhteensä minun hieno kouluratsuvarsa tulee maksamaan vähintään ~1700e, sisältäen seuraavat hulppeat kulut:
 
  • 290 euron astutusmaksu oriista
  • siirtomaksu 65 euroa
  • 560 euroa oriasemamaksu hoitopäivineen ja siemennyksineen
  • bensakulut oriasemalle yhteensä n.100 euroa
  • varsamaksu 600 euroa
  • virusaborttirokotukset n.100 euroa

Tämän lisäksi voi tulla lisäkuluja, mikäli
  • …kierros olisi alkanut alusta, jos Enska ei olisikaan ollut enää tiine 30 vrk > uusi siemennys hoitopäivineen (arvio 100 euron kulut) + bensakulut 40 euroa
  • …tulee mitä tahansa yllättävää tiinehdyttämisen saralla
  • …tulee mitä tahansa yllättävää varsomisen saralla
  • …haluat vakuutuksia sikiölle ja/tai varsalle
Eli lyhyesti: alle 2000 euron tuskin suunniteltua varsaa saa. Jos sen sijaan astuttaa tammansa puolivahingossa naapurin oriilla ja kaikki sujuu ongelmitta varsomista myöten, niin eihän se varsa silloin kauheasti maksa. Jos taas alkaa tehtailla varsoja omalla tilallaan, niin kululaskelmat näyttävät vähän erilaisilta. Arviolta varsan hinnaksi voi tuolloin laskea tulevan jotain 5000 euron luokkaa. (Asukas & Sahlström)

Lähteet