Vatsa kasvaa, vauhti hidastuu - muutokset tiineessä hevosessa

Vatsan kasvaessa ja tiineysvuorokausien lisääntyessä olen havainnut muutaman muutoksen Enskan luonteessa ja käyttäytymisessä. Kaiken kaikkiaan Enska on kovin tasainen ja vähän ehkä laiskistunut. 

1.tiineyskuukausi: kiimat jäivät tietysti pois, eikä Enska saanut tavanomaisia ylivirittyneisyyskohtauksia, joita tavallisesti hänellä silloin tällöin on.  

2. tiineyskuukausi: laitumella sattui ja tapahtui. Koska laitumella oli toinenkin tiine mamma, ei yhteenotoilta vältytty. Nämä pienet nujakat olivat aika kevyenpuolisia meidän mammojen välillä, mutta selvästi pientä hormonien hyrräämistä oli havaittavissa. Onneksi ei sattunut oikeasti yhtään mitään.

Kengänkuva kankussa kertoo tarinan.

3. tiineyskuukausi: Enskan käytös pysyi tasaisen rauhallisena, eikä mitään ihmeellisiä tunneryöppyjä näkynyt. Laidunelämä maistui ja yksissä (vai kaksissa?) koulukisoissakin käytiin!

”Voisi jopa sanoa, että tiineys pukee Enskaa! <3”

 4. tiineyskuukausi: Enskasta on tullut säyseä kuin lammas. Eihän tuo muutenkaan ole kovin ihmeellinen sähisijä, mutta ihan ihmeellisen tasainen meno. Taas käytiin kisoissa kääntymässä ja vaikkei kummoista menestystä tullut, oltiin tyytyväisiä tekemiseen, joskaan kuuntelu ei ollut kovin vahvaa ja piti mm. tervehtiä kaveria äänekkäästi kisasuorituksen aikana tai tarkkailla ympäristöä noin muuten vaan (liekö vaikuttanut kisamenestykseen). Kisailut olivat meille oppimiskokemuksia ja nyt tiedän mitä sitten seuraavalla kaudella Enskan kanssa pitää huomioida ja miten hän käyttäytyy kisapaikalla! Käyttäytyy muuten mallikelpoisesti, mutta muun muassa ohjeiden antamisen nappakuudessa ja kuulolle pyytämisessä on ratsastajalla vielä tekemistä. Kuun loppua kohden askel on jotenkin alkanut hidastua. Kentällä kun mennään, niin ei millään alkuun viitsisi edes raville siirtyä. Toki, siirtyminen pitkältä laidun- ja ulkoruokintakaudelta sisälle voi osaltaan vaikuttaa niin kovin moneen asiaan hevosen mielen- ja ruumiintilassa.

Kisakokemus

5. tiineyskuukausi: Askel painaa edelleen kentällä työskennellessä. Ei jaksa, ei viitsi, ei edes maastossa jaksa laukata, vaikka lupa olisi. Herää epäilyksiä, onko polle kipeä tai sairas tai mitä häh? Ruokinta pitäisi olla siirtymävaiheen totuttelun jälkeen kunnossa ja kaikki niin hyvin kohdillaan kuin teoriassa voi olla. Heinästäkin on saatu analyysi. Vatsa kasvaa! Se on muuten jo ihan selvästi nähtävissä se varsavatsa! Kyllä, ihan varmasti ei ole enää pelkkiä laidunkiloja. Kuun puolivälin jälkeen kirpeä nollakeli sai virtaa Enskaan ja kentällä sainkin pidätellä tavallista enemmän. Jes, Enska is back! Maastoilua jatketaan vähintään viikottaisena mielenvirkistäjänä ja kaikki on mallillaan. TJ 6 kuukautta! Kääk! :D

Tiineyttä 50 vrk

Tiineyttä 145 vrk

Tiineystarkastus 6 viikkoa

Oriaseman pakettiin kuuluu siemennyksen lisäksi kolme tiineystarkastusta: 16-18 vrk:n, 30 vrk:n ja 6 vkon kohdalla. Kaksi ensimmäistä tarkastusta ovat sujuneet kaikin puolin menestyksekkäiksi: tiinenä on ja on! Meidän kohdalla kuusi viikkoa oli ja meni jo 10 päivää sitten, mutta tämän kolmannen tiineystarkastuksen ajankohta ei ole kuulemma niin justiinsa. Niin, pelihän on käytännössä ymmärtääkseni jo menetetty, jos hevonen luo varsan 35 vrk jälkeen. Koska hormonit. Saa korjata, jos parempaa tietoa on! Kommenttikenttä on vapaa! 😊 👇 

Tallillamme on toinenkin tiine tamma. Käytämme samaa oriasemaa - ja myös samaa isukkia 😀 Niin kätevää! Tammojen kiimat oli tilattu ylijumalilta samalle ajankohdalle, mutta jotain meni pieleen ja tammojemme kierrot menivät käytännössä aivan ristiin. Toinen kehitti itselleen yllätyskiiman, toinen kiimaili salaa omistajaltaan. Ovelia ovat. Saimme kuitenkin tasattua oriasemavisiitit tähän kolmanteen ultraan, jonka ajankohta ei ole niin päivän päälle. Eli tavoitteena kummankin tamman noin kuuden viikon tiineystarkastukseen olisi kaksi hieman hamsteria pienempää yksilöä kohduissaan: kummallakin tammalla yksi, kiitos! 

Matkaan mars

Matkaan lähdettiin siis kahden (toivottavasti edelleen) tiinen tamman kanssa. Puolisisarukset matkassa, ellei jompi kumpi tai molemmat ole kadottanut jälkikasvuaan. Toiveet olivat korkealla! Koska aikainen herätys > tietenkin tarvitaan kahvia. Matka kestää siis suuntaansa huimat puolitoista tuntia, eli pientä liioittelua on ilmassa tuon aikaisen heräämisen kanssa. Mutta lomalla harvemmin tulee heräiltyä ennen kymppiä. Nyt piti kymmeneltä olla jo skarppina vastaanottamassa ilouutisia ja ihailemassa pikku-Florea. Kohta selviää kannattiko herätä! 

Tytöt laitto haisemaan

Kahvia koneeseen! Hattivatitkin
jois, jos kädet yltäis...

Tiineystarkastus - kuinka kävi?

Enskan vuorokaudet olivat jotakuinkin 52 vrk tiineystarkastuksen päivänä, siemennyksestä laskettuna. Varsa on hamsterin kokoinen vuorokausilla 60, jolloin myös varsasta pitäisi erottua luitakin. (Hevoseni.fi) Oletettavasti Enskan varsa on aika lähellä tätä tilannetta. Pikku hamsteri siis odotettavissa 😍

Ultrattavana! "Onko pakko?" 

Tiineystarkastus sujui tuttuun tapaan, eli nopeasti. Ja varsa oli kuin olikin tallella! Hieno varsa, kaikki hyvin. Hän otti selvästi aika lunkisti tilanteen, koska lepäili peppu kameraan päin. Sydän löi myös, joten hyvin menee! 😊

Siellä lepää Enskan varsa! 😍

Toisen tamman ultraus sujui yhtä hyvin ja yhtä nopeasti. Myös tulos oli toivottu! Mahtavaa! Alkaa näyttää siltä, että on aivan mahdollista, että keväällä tallilla on kaksi varsaa. Miten ihanaa! 

Lähteet

Hevoseni.fi: https://www.hevoseni.fi/varsominen

TSI nahkariimu varsalle - osa 2

Nahkariimun rekeminen on yllättävän helppoa, kun on kunnolliset välineet ja ylimääräistä aikaa. Mitat on helppo ottaa varsalle sopivan riimun tai pään mittojen mukaan. Hankalammaksi mittaamisen tekee se, jos riimun omistaja ei ole vielä syntynytkään 😅 Kuten meidän tapauksessa.

Varsalle tehtävän riimun mittoja voi toki etsiä monella tapaa:

- mittaamalla about samanmerkkisen hevosen varsan pää

- mittaamalla varsalle tarkoitetun riimun osat

- arvioimalla mittoja ihan itse 

Valitsin jälkimmäisen. Sen jälkeen vaan lisäsin saumavarat kuhunkin mittaan ja ryhdyin ompeluhommiin! Sitä paitsi, voin sitten noin 280 vuorokauden päästä testata riimun sopivuutta varsalla ja tehdä tarvittavat muutokset! 

Käsin ompelu

Voisin ommella koneellakin, mutta käsin ommellessa on mukava tekemisen tuntu ja saa aikaiseksi kestävämmän tikin. Käsin ompeluun tarvitaan "vain" kaksi neulaa, vahalankaa ja alusta. Lisäksi kannattaa olla pihdit neulan kiskomiseen kaksipuolisen nahan läpi. Ilmankin pärjää, mutta pihdit helpottaa tekemistä paljon. Pihdit löytyy kaiketi myös leathermanista, jos ei varsinaisesti ole pihtejä sellaisenaan. 

Satulatikki

Satulatikki

Ehdoton taktiikka käsinompeluun on satulatikki. Siihen tarvitaan nuo kaksi neulaa ja sopiva pätkä lankaa. lanka menee kerran läpi kumpaankin suuntaan. Kun kummankin neulan on saanut kerran vastakkaisista rei-istä läpi, kiristetään lanka. 

Itse ompelin rivin aina kahteen kertaan. Päättelystä ei ole mitään käsitystä sen suhteen, mikä on paras tapa. Itse käytin ihan tavallista umpisolmua. Koska rivi on ommeltu aina kahteen kertaan vahalangalla, on totaalisen purkautumisen riski aika pieni. 

Työvaiheet

Aivan satavarma en ole järkevimmistä työvaiheista, eli mitä oikeasti kuuluu tehdä missäkin kohtaa. Tämän yhden nahkariimun tekemisen kokemuksella työvaiheeni koostuvat jatkossakin 1) suunnittelusta, 2) palojen leikkaamisesta, 3) päiden ohentamisesta ja palojen reunojen pyöristämisestä, 4) tikinreikien tekemisestä, 5) ompelusta ja 6) viimeistelystä.

Riimun tekemiseen tarvittavia välineitä on mainittu alla olevassa tekstissä ja lisäksi aiemmassa jutussa täällä.

1) Suunnittelu

Suunnitteluun sisältyi nahan ja langan värin valitseminen, mahdolliset yksityiskohdat ja tärkein eli riimun mitat. Väriksi valitsin upean tumman ruskean ja lanka about samaa sävyä. Vaalea lanka tummalla nahalla voisi olla aika paljon hienompi, mutta ajattelin tehdä tämän ensimmäisen riimun samansävyisellä. Minulla ei ollut kovin hyvää arvausta siitä, kuinka siistiä ja tasaista jälkeä saisin aikaiseksi. Yksityiskohtia on mahdollisesti tulossa "kaiverretun" nimen verran, mutta jätän sen myöhemmäksi. Riimun mitat arvioin mamin riimun mitoista noin puolet pienempänä. 

Prototyypiksi ompelin koneella mallin arvioiduilla mitoilla. Valmiin riimun perusteella yritin zoomailla silmämääräisesti olisiko mitat hyvät vai pitääkö jotain muuttaa. 

Keltsi riimu prototyypiksi

2) Palojen leikkaaminen

Palojen leikkaaminen valmiista nahkaremmistä oli helppoa, kun olin päättänyt mitat. Lisäsin vain saumavarat 4 cm ja pätkin paloiksi!

Riimun palat, osa rei-itettyinä

3) Ohentaminen 

Arvelin, että 2mm paksua nahkaremmiä pitäisi hieman ohentaa, ettei ns. porras jäisi hiertämään varsan herkkää hipiää. Ajattelin, että sen voisi tehdä lopuksi... No eihän se tietenkään onnistunut ainakaan kovin hyvin, vaan tasaisemman loivennuksen olisi saanut ENNEN ompelua. Tietenkin. Vaihdoin siis ensimmäisen ommellun osan jälkeen taktiikkaa. Sain tähän myös yhdeltä valjassepältä vinkin, joka vahvisti hunchiani, että saattaa hiertää, jos jättää "portaat". Aikuisten heposten riimuissa "portaita" kyllä näkyy, mutta ei niitä happavauvojen riimuihin voi jättää 💕

Potentiaaliseksi ohennusvälineeksi valitsin mattoveitsen, joka osoittautui pirulliseksi välineeksi tähän hommaan. Oli ihan pakko tilata tähän hommaan tarkoitettu väline: ohennusveitsi. Sujui muuten huomattavasti mukavammin ihan kunnon välineellä 😀

Ohennusveitsi

4) Tikinreiät 

Tikinreiät oli helppo tehdä jälleen siihen tarkoitukseen tehdyillä välineillä: reikähaarukka ja naskali. Reikähaarukalla saa tasaiset välit ja naskalilla reiät. Vaihtoehto haarukalle on vähän taikinapyörän näköinen merkkausrulla. Semmoinenkin löytyi siipan nahkatyökalupussista, mutta eipä löytynyt riittävän isoilla väleillä olevaa. Käytin siis haarukkaa taikinapyörän sijaan. 

Taikinapyörä, naskali, reunojensiistimispuukeppi, haarukka

5) Ompelu 

Ompelu oli rutiinin löydyttyä aika helppoa ja nopeutui loppua kohden. Onneksi pidän käsin ompelusta. Muuten voisi olla aika tylsää, koska onhan se ehkä vähän hidasta. En sentään ommellut koristetikkausta tai muutenkaan tehnyt riimua kaksinkertaisesta nahasta koko matkalta. Siinä tapauksessa käsin ompelu olisi voinut olla ihan vähän liian työlästä ja aikaa vievää. 

6) Viimeistely

Viimeistelin valmiin riimun puisella kepukalla ja kenkävahalla. Suurin piirtein puolivälissä riimun ompelua ja kasaamista tajusin, että ehkäpä palojen reunat kannattaa viimeistellä ENNEN ompelua... käytin puupalikkaa ja vahaa siis jo aiemmissa työvaiheissa. Lisäksi käytin hieman liimaa lerpattavien osien kiinnittämiseen. Liimaa olisi voinut käyttää ennen ompelua myös tikkien alle, mutta en usko, että se on välttämätöntä.

Kaikenlaisia tarvikkeita ja vahoja löytyy rosoisten reunojen siistimiseen ja pyöristämiseen. Valitsin ne mitä saatavilla oli. Aivan lopuksi viimeistelin koko komeuden valjasrasvalla ja pyyhkäisin rätillä kuivaksi. Valmis! Huh!

Valmis nahkariimu. 

Varsan kustannukset - oma hevonen edullisesti?

Varsan teettämisen kustannukset riippuvat (yllätys yllätys) monesta seikasta. Ensinnäkin se riippuu siitä, kaavaileeko itselleen harrasteratsua, huippusukuista ravuria vai laadukasta gp-kouluratsua. Toiseksi, erot varsanhankkimiskuluissa muodostuvat valitun isän maksuissa. Esimerkiksi kuuluisan gp-oriin ”Peikon” varausmaksu on 300 euroa, siemennysmaksu on lähemmäs 500 euroa ja varsamaksu on 1500 euroa. (ks.Ell Anne Niemi) 

> Yli 2000 euron kustannus pelkästään geeneistä! 😱

Ja vaikka ne olisikin pirun hienot geenit, niin edullisemmallakin oriilla voi tammansa siementää. Esimerkiksi Enskalle valitun sulhon maksut koostuivat siemennysmaksusta 290 euroa ja siirtomaksusta 65 euroa sekä myöhemmin sitten varsamaksusta, joka on 600 euroa. 

> Alle 1000 eurolla onnistuu myös! 😌

Näihin tulevat päälle eläinlääkärikulut, jotka usein sisältävät tarvittavat tiineystarkastukset kiimakontrollien ja siemennyksen lisäksi. Kuinka monta ultraa eläinlääkäripakettiin kuuluu ja millaisina ajankohtina, vaihtelee hieman oriasemittain ja eläinlääkäreittäin. Tiineystarkastusten määristä muuten juttua täällä! 

Ja sen lisäksi tietenkin tammankin ylläpito ja hoito maksaa! Haluaako sen laskea mukaan varsan kuluihin, on toinen juttu.

Varsan kustannukset koostuvat siis:

- Tamman ylläpitokuluista (jos ne haluaa laskea mukaan)

- Varsan kuluista, jotka koostuvat:

• Isäoriin siemenistä
• Eläinlääkärikuluista

Tamman ylläpitokulut n. 500 euroa kuussa

Hevosen kuin hevosen pitäminen on ihanan kallista. Hevosen kuukausikulut koostuvat karkeasti:

• tallivuokrasta (ellei sitten pidä omassa pihassa/tallissa) 
• ruuasta
• kavioiden huollosta (vuolu/kengitys)
• hevosen vuosihuollosta (hampaat, rokotus, madotus)
• päivittäistä hoitotarvikkeista (harjat ym.) 
• varusteista (suojat, satulat, loimet, suitset, pintelit...)
• yllättävistä eläinlääkäri-kuluista
• muista mahdollisista hoitokuluista, valmennusmaksuista, hieronnasta tms.

Halpa harrastus. "Maksaks mää muga jottai?"

Tallivuokra on suurin kuluerä ja voi hipoa 1000 euroa kuussa

• Alle 200 euron kk-vuokralla saa yleensä pihattopaikan itsehoitotallilta, eli omistajat vuorottelevat ruoka- ja kakkahommat keskenään
• 300 euron kk-vuokralla on yleensä jo valaistu kenttä, mutta ei välttämättä täysihoitoa
• Noin 400-600 euron kk-vuokralla voi saada jo paikan maneesitallilta, joko puoli- tai täysihoidolla
• Lähemmäs 1000 euron kk-vuokralla saa sitten jo kaikki herkut, joita ovat esim. lämmitetty maneesi ja satulahuone, kenttä tai kentät hyvillä pohjilla, hyvät valmennus- ja muut fasiliteetit, lisäpalveluja, lämmin vesi... 

Yllä olevat hinnat pätevät suurin piirtein Varsinais-Suomessa.

Itseäni kiinnostaisi kovasti tietää, mitä hevosen pitäminen omalla pihalla oikeasti maksaa! Millaiset kuukausittaiset kustannukset moisesta lystistä tulee? Ihan vaan kaverin puolesta kyselen...

 

Hevosen hoitokulut ja varusteet kympeistä satasiin kuussa

Hevonen ei välttämättä tarvitse mitään lisärehuja heinän lisäksi. Jotkut tarvitsevat, jotkut eivät. Riippuu paljolti myös siitä, missä käytössä hevonen on. Lemmikin ja kisaratsun ruokintakulut ovat ihan eri luokkaa.

Pakollisia hevosen huoltoon liittyviä kuluja kuitenkin on jonkin verran:

• Kavioiden kengitysväli on yleensä 4-8 viikkoa ja kertakengityksen hinta liikkuu 100 euron molemmin puolin, vuolu on vähän halvempi operaatio
• Hampilääkäri (raspaus) on myös jotain 100 euron luokkaa ja tapahtuu keskimäärin kerran vuodessa
• Rokotukset ja madotukset kerran tai kahteen kertaan vuodessa maksaa joitakin kymppejä
• Varusteiden ja hoitotarvikkeiden hinta riippuu siitä, kuinka paljon ihminen niihin haluaa panostaa
• Satula voi maksaa satasista tuhansiin, ratsastussaappaat kympeistä satasiin

ps. Hevosta ei kiinnosta onko satulahuopa hieno tai onko suitsissa bling-blingiä > Hevosta kiinnostaa, että satula istuu hyvin eikä häiritse.

> Yhteensä hevosen pitäminen maksaa siis asianhaaroista riippuen jotakuinkin 200 - 1000 euroa kuussa. Halpaa kuin heinä! 👌

Varsan kustannukset noin 2000 eurosta ylöspäin

Alla lueteltavat kulut ovat suuntaa antavia, omaan kokemukseen perustuen.

• Kiimakontrolli/ultraus n. 100 euroa kerta 
• Astutusmaksu (=siemenet) 290 euroa + mahdollinen siirtomaksu 65-75 euroa
• Oriaseman eläinlääkärikulut (sis. tiineysultrat, siemennys) 390-480 euroa + mahdolliset lääkekulut + hoitopäiväkulut mahdollisesta majailusta 15-25 euroa / päivä
• Varsamaksu +-500-1500 euroa (ratsu), +-1000-3000 euroa (ravuri) 

Yhteensä minun hieno kouluratsuvarsa tulee maksamaan vähintään ~1700e, sisältäen seuraavat hulppeat kulut:

 

• 290 euron astutusmaksu oriista
• siirtomaksu 65 euroa
• 560 euroa oriasemamaksu hoitopäivineen ja siemennyksineen
• bensakulut oriasemalle yhteensä n.100 euroa
• varsamaksu 600 euroa
• virusaborttirokotukset n.100 euroa

Tämän lisäksi voi tulla lisäkuluja, mikäli

• …kierros olisi alkanut alusta, jos Enska ei olisikaan ollut enää tiine 30 vrk > uusi siemennys hoitopäivineen (arvio 100 euron kulut) + bensakulut 40 euroa
• …tulee mitä tahansa yllättävää tiinehdyttämisen saralla
• …tulee mitä tahansa yllättävää varsomisen saralla
• …haluat vakuutuksia sikiölle ja/tai varsalle

Eli lyhyesti: alle 2000 euron tuskin suunniteltua varsaa saa. Jos sen sijaan astuttaa tammansa puolivahingossa naapurin oriilla ja kaikki sujuu ongelmitta varsomista myöten, niin eihän se varsa silloin kauheasti maksa. Jos taas alkaa tehtailla varsoja omalla tilallaan, niin kululaskelmat näyttävät vähän erilaisilta. Arviolta varsan hinnaksi voi tuolloin laskea tulevan jotain 5000 euron luokkaa. (Asukas & Sahlström)

Lähteet

Ell Anne Niemi. http://www.anneniemi.fi/jalostusoriit/duendecillo-p/ 

Asukas, V & Sahlström J. Savonia. https://blogi.savonia.fi/hevostaloudentuotantokustannus/varsan-kasvatus/

TSI nahkariimu varsalle - osa 1

Tarvikkeet nahkariimuun

Tilaamani tarvikkeet nahkariimuun ovat saapuneet ja projekti TSI-nahkariimu voi alkaa! Reikäpihdit löytyy omasta takaa ja siippa on luvannut jakaa oppejaan nahankäsittelystä. Lisäksi tarvitaan ainakin lukkoja, renkaita, solkia ja vahvaa lankaa. Mallia ei vielä ole olemassa, mutta täytyypi pohtia panostaisiko pieneen halpaan riimuun vai suunnittelenko ja mitoitanko alusta asti itse.

Tarvikkeet nahkariimuun

Hieman mietityttää nahan paksuus... vaikuttaa aika jämäkältä, mutta onpahan kestävää ainakin! Paksuus hankaloittaa lähinnä sen taivutusta pötköksi. Joudun varmaan tilaamaan toisenlaista matskua, pyöreäkanttista nahkaa leuan alle tulevaan osaan. Tai sitten teen ihan tavallisen version näin alkuun.

Leveys 20mm, paksuus 2,5mm

Neliön muotoisia "renkaita" en ole saanut mistään käsiini. Etsintä jatkuu, vinkkejä otetaan vastaan!

Tarvikkeet:

- 2 metriä vahvaa nahkahihnaa (häränvuota)

- 2 rengasta

- 2 neliön muotoista "rengasta"

- 2 solkea

- vahvaa lankaa ja neula

- reikäpihdit

- nahkakäsine 

Näillä tarvikkeilla on suunnitteilla riimu, jossa on yksi solkikiristys toisella puolella niskassa, mutta ei säätömahdollisuutta alaturpahihnassa. Harkitsen vielä toisen säätömahdollisuuden tekemistä toisellekin puolelle niskalenkkiin. Riimun pitää olla mahdollisimman helppo pukea, ei lukkoja. 

Riimun mitat

Minkä kokoinen riimu on hyvä? X-Full, Full, Pony/Cob, Small... Omalle hevoselle löytyy nopeasti oikea koko: jättiläisille XFull, puoliverisille Full, poneille Pony/Cob ja shettiksille Small. Näidenkin kokojen sisällä on eroja, mutta säätövarat auttavat kummasti. Kiva kuitenkin olisi, että riimu sopii just eikä melkeen! 

Varsalle sopivan riimun löytäminen voi olla hankalaa ja siksi haluankin tehdä varsalle riimun, joka kasvaa varsan mukana. Hankalinta tulee olemaan varsan pään koon arvioiminen ilman varsaa! Pitäisi melkeinpä löytää joku puokki-varsa, jolta ottaisi mitat. 

Teen prototyypiksi/malliksi/testiversioksi riimun keinomatskusta. Se on jo aluillaan. 😊 Ajatuksena on tuotekehitellä tästä ensimmäisestä versiosta myöhemmin säätövarallinen riimu. Tärkeintä on, että riimu on käyttäjälle mukava, ei paina eikä hankaa mistään. Liikaa säätöjä ei varmastikaan kannata tehdä, sillä veikkaan, että ylimääräiset nauhanpätkät haittaavat varsan menoa. 

Riimun testikappale tehdään keinomateriaalista

Suunnitelma on jo olemassa, mutta mittojen tarkistaminen on vielä työn alla, samoin kuin ulkoasu. 

Hyväksi testatusta riimusta on luvassa ohjeet tänne! Stay tuned.

Tiineystarkastus 30 vrk - tiinenä vai ei?

Taas oli lähdettävä äitiysneuvolaan, siis oriasemalle. Vuorossa oli 30 vrk tiineystarkastus. Mitään ihmeempiä muutoksia ei tammassa ole ollut havaittavissa parin viime viikon aikana. Ainoastaan se, että hän on nykyään keskimäärin enemmän säyseä, kuuliainen ja paljon tasaisempi ratsastettava. Eteenpäinpyrkimystä nyt Enskalle voisi aina toivoa lisää, mutta ei se laiskakaan ole ollut. Hän nauttii kesästä omalla tyylilllään! Onko tiinenä vai ei, siitä minulla oli vahva toive, tietenkin. Mutta ei minkäänlaista aavistusta. Jos ei kohdussa näy mitään, edessä on valtava pettymys ja siemennyskierros alusta. Jos taas kaikki hyvin ja napanuorakin näkyy, voi loppuviikon taas hymyillä! Kunpa taas kuuluisi ell:n maagiset sanat: "Tä on tiine!" Vaan kuinkas sitten kävikään...?

Matkaan mars

Tarkastus oli sovitte maanantaille ja puoliltapäivin oltiin tekemässä lähtöä tallille. Juhannustunnelmissa sovitun kellonajan ajattelin vielä oriasemalta varmistaa ja hyvä niin, koska ei se sitten sopinutkaan eläinlääkärille enää. Minun, kuskin, ell:n ja kärryn aikataulut piti siis sovittaa uudelleen yhteen. Aikaa siirrettiin lopulta KAKSI PÄIVÄÄ eteenpäin! 

"Joko ollaan perillä?"

Tiineystarkastus - nopea toimitus

Tietenkin oltiin MYÖHÄSSÄ, reilut 5 minuuttia sovitusta ajasta. Ikinä ei saisi myöhästyä oriasemilta! Kertaakaan ei olla oltu myöhässä eikä myöskään oltu sekuntiakaan aiemmin sovittua aikaa. Ja nyt sitten myöhästyttiin. Kaikki traktorit ja erikoiskuljetukset oli ajatellut lähteä samaan aikaan samaan suuntaan, olisi pitänyt arvata. No onneksi tästä ei kukaan vetänyt herneitä nenuun vaan hommat saatiin hoidettua ja henkilökunta hoiti tuttuun tapaan ohimennen kakkajutut traikusta ja toimi liinanpitelijänä. Hyvää palvelua!

Tarkastus sujui tutulla kaavalla: 

"Moi!" > Pilttuuseen > Häntä kiinni tolppaan > Käsi peppuun > kakkat pois > ultravehje peppuun > "Moi Varsa!" > Ultralaite pois > Heppa pois pilttuusta. 

Tähän meni semmoiset neljä minuuttia. Ei paha! Sit kotio.

Mitä siellä näkyi?

Ei tosiaan kuulunut ell:n huudahdusta "Tä on tiine". Sen sijaan kuului: "Tässä on varsa!" Wau! Ja napanuora ja kaikki! Sydänkin pamppaili vimmattua tahtia. Pikku-Flore siis voi hyvin ja voimakkaasti. En ehkä kestä! Ei näkynyt toista varsaa missään, sekin tsekattiin. Aika jees!

Pikku-Flore 32 vrk.

Seuraava tarkastus

Pakettiin kuuluu 6 viikon ultra. Me otetaan se! Siinä katsotaan, että onko se varsa vielä siellä. Mitään ei kuitenkaan ole tälle kaudelle enää tehtävissä, jos varsa on kadonnut. Hormonit alkaa nimittäin jyllätä jo pian, eikä kiimaa sen jälkeen ole tälle kesälle enää nähtävissä. Lähinnä ideana tuossa 6 viikon tarkastuksessa lienee se, että ei tarvitse arvailla onko siellä mitään vaiko eikö. Ja jos ei, niin Enska voi kumminkin luulla olevansa tiine. Tietää sitten kertoa, että et olekaan. Toivottavasti emme joudu käymään tätä keskustelua vaan voidaan jutella vaan varsasta. 

Tiine Enska!

Oriin valinta järjestetyssä liitossa – 5 tärkeintä kohtaa

Oriin valinta

Eivätkö juhannustaiat toimineet, sulhoa ei löytynyt ja orivalinta on vielä kesken? Ei hätää, tässä muutamia ajatuksia orin valintaa helpottamaan. 

Oriin valinta tuli meillä lukittua lopullisesti siinä vaiheessa, kun Enskalle iski yllätyskiima. Tässä vaiheessa oli melkein pissat housuissa, kun kaikki oli kesken – Enskan vuokrapaprut, sulhon lopullinen valinta ja sen uimareiden varaus, kyyditys… Lopulta kaikki järjestyi lähes viime minuuteilla. Ja onneksi taustatyöt oli jo tehty.

Oriin valinta ei ole helppo tai ihan hetkessä päätetty. Äkkiseltään tarjolla olevat sulhasehdokkaat vaikuttavat kaikki laadukkailta, mutta hetki kannattaa käyttää orien siitoshistoriaan, saavutuksiin ja mielestäni ennen kaikkea rakenteeseen ja askellajeihin. Orin valinta kun on ehkä ainoa asia, johon voi kunnolla näissä varsajutuissa vaikuttaa. Viisi kohtaa, joiden avulla rajasin sulhasehdokkaat lopulta vain muutamaan, ovat tässä:

1. Pakaste, siirto vai luomuna?

Enskan ikä huomioiden, pakastetavara ei tullut hänen kohdallansa kysymykseenkään. Näin ollen suurin osa ulkomaisista kouluoreista piti rajata pois. Luomukaan ei ollut vaihtoehto, koska siinä olisi käsittääkseni monenlaisia riskejä (esim. Tuomi 2013, 46) enkä edes näin ollen ottanut selvää mitä oreja olisi luomuna ollut saatavilla. Käytännössä ainoa vaihtoehto oli siis kotimainen ori ja olen omien selvitysteni mukaan siinä uskossa, että (ainakin lähes) kaikkien siementä saa tuoresiirtona haluamalleen oriasemalle.

> Kotimainen ori

2. Tavoitteet: perushumpparatsu, estehevonen vai tulevaisuuden koulutähti?

Tämä oli helpoin valinta. Tietenkin varsasta tulee koulukenttien kuningas tai kuningatar (okei, toivottavasti kuningatar)! Täytyy vaan vielä hioa omia ratsastustaitoja hieman pidemmälle. Enskahan on onneksi varsinainen opetusmestari.

> Koulusukuinen ori

3. Rotu ja kantakirjaus?

Koska Enska on Hannover, halusin varmistaa, että varsan voisi halutessaan kantakirjata. Orin olisi siis syytä olla Hannover-kantakirjakelpoinen. Toki sitten tammakin täytyy kantakirjata – katsellaan sitä sitten myöhemmin… Onneksi sen voi tehdä varsavuonna samaan aikaan ainakin Hannover-yhdistyksen sivujen ja tiedustelujeni mukaan. (Finnish Hannoverian Society 2020) Ja vaikkei kantakirjaus ole kiveen kirjoitettu, onpahan se mahdollisuus varmistettu! Orin ei siis välttämättä tarvinnut olla juuri Hannover, eikä olekaan.

> Hannover-kantakirjakelpoinen

4. Luonne, rakenne, askellajit ja ratsastettavuus

Kun aiemmat kohdat on taklattu, voi miettiä jo luonnetta ja muita kivoja ominaisuuksia. Muut ominaisuudet olivat kyllä itselle rotuakin tärkeämpiä. Kantakirjakelpoisuus-vaatimuksesta olisin voinut hyvin joustaa, jos tämän kohdan ominaisuuksilla ei löytyisi sopivaa. Hyvä periaate on, että ori korjaa tamman virheet. (esim. Tuomi 2013, 13-18)

• Luonne: Toivon varsasta kohtuullisen helppoa, noin niin kuin kaikkien kannalta. Eli hyväluonteinen ja säyseä ori, kiitos!

• Rakenne: Rakenteeltaan orin olisi syytä olla tasapainoinen ja ilman sen kummempia vikoja. Valitun oriin arvostelua ei tosin löytynyt hippoksesta (vielä), mutta pirun hyvältä ja tasalaatuiselta se kyllä näyttää! Ja onneksi oriasemat esittelevät oriit kattavasti ja vertailua voi oikeasti tehdä.

• Askellajit ja ratsastettavuus: Nämä tulisi tietysti olla kohdillaan ja täydentää tamman ominaisuuksia. Suorat jalat ja hyvä ravi oli siis tilauksessa!

> Säyseäluonteinen, hyvärakenteinen ja hyvä ratsastettavuus

5.       Ikä ja väri

Alkuperäinen valinta vaihtui lennosta, kun sain kattavan luennon eräältä oriasemalta eri ehdokkaiden uimareiden laadusta. Tavoitteena oli saada mahdollisimman vikkeliä ja kestäviä laatuyksilöitä. Tällaisia ei alkuperäisellä yli kakskymppisellä sulhaskandidaatilla ikänsä vuoksi enää juurikaan ollut, vaikka urallaan onkin laadukkaita jälkeläisiä ehtinyt jättää useita kymmeniä. Siitosprosentti ap. valinnalla oli myös laskenut parin vuoden sisällä. 

Eli iälläkin voi olla väliä. Ja koska nyt tavoitteena oli mahdollisimman hyvä arpaonni, parempi pelata varman päälle todistetusti vikkelillä uimareilla! 

Ja viimeiseksi väri, sillä ei oikeasti ole enää mitään väliä.

> Eli vähintään nuorekas sulhanen, värillä ei väliä

Valinnan onnistumisesta saa toivottavasti vajaan vuoden päästä jonkinlaisen käsityksen… sormet ristiin!

Lähteet

Finnish Hannoverian Society, 2020. https://www.hannoveraner.fi/kantakirjaus/ 

Tuomi N, 2013. Oriasema-asiakkaan opas. https://www.hippos.fi/files/6491/Oriasema-asiakkaan_opas_Tuomi.pdf 

Enska kesäheinänä – 5 halpaa vinkkiä tiinen tamman hyvinvointiin

”Joko hällä on omenainen olo?” kyseli äitini jokin aika sitten. ”Hehkuu ihan selvästi”, vastasin. Lähdemme siis siitä oletuksesta, että heppa on edelleen tiine. Siksi on hyvä kiinnittää ekstrahuomiota tulevan äidin hyvinvointiin, eivätkä nämä jutut rasita edes lompakkoa tavallista enempää. 😊

Vinkki 1: Laidunruoho

Laidunkausi on täällä! Enskan kavereiksi laitumelle lähtivät tänä vuonna kaksi tammakaveria ja yksi ruunanrupsukka-papparainen. Kesälaidun on kyllä ihan parasta aikaa! Ja onhan se nyt selvää, että laidunruoho on parasta ravintoa varsinkin tiineelle tammalle. 

Hevostietokeskuksen mukaan hevonen muuten syö 63 % laitumella oloajastaan, liikkuu 6 % ajasta, lepää makuultaan 4 % ja seisoo 27 % ajasta. (Hevostietokeskus, 2016) 

Omien havaintojeni mukaan hevonen syö kylläkin 100 % laitumella olon ajasta. Ihan hyvä, ettei se ehkä sittenkään pidä paikkaansa. Veikkaan, että siinä tapauksessa hän olisi nimittäin TOSI omenainen syksyllä!  

Vinkki 2: Metsään! 

Kaikkialla on parhaillaan ihanan vihreätä ja aurinko paistaa. Metsämaisemissa on myös aivan ihana köpötellä, maasta tai selästä käsin. On myös erinomainen aika ottaa vähän edustuskuvia. En ole ihan varma, arvostiko Enska kuvaussessioita. Kuten kuka tahansa paksuna oleva äiti, on tämäkin sellainen välillä vähän hapan. Kuka nyt jaksaa olla aina iloinen? Totuus on, että kahden hörökorvakuvan saamiseen tarvittiin kymmenkertainen määrä hapannaama-kuvia. Kuulostaako tutulta? 

Metsällä on muuten myönteisiä vaikutuksia ihmisen mielialaan (Tyrväinen ym. 2018) - pelkkä metsän katselu voi rentouttaa! (Tsunetsugu ym. 2013). 

Enska happamana

Enska kesäheinänä

Viime viikolla oli itseäni taidokkaampi kuvaaja asialla ja saatiin vallan hienoja rakennekuvia! Tiettävästi sukupostissakin yksi näistä kuvista on.

Vinkki 3: Manikyyri, tietenkin! 

Viime viikolla Enska sai taas uudet mittatilauskengät. Lisäksi tenttasin kengittäjältä vinkkejä kuiviin kavioihin ja hän vinkkasi rypsiöljyä. Halpaa ku heinä! Tästä öljyämisestä ei ilmeisesti kannata tehdä tapaa, syyt on kuiviin kavioihin ihan muualla. Kavioiden maailma on muutenkin ihan oma maailmansa ja niiden hyvinvointi liittyy ilmeisen vahvasti ravintoon. Voi olla, että pelkästään laidunruoholla voi olla myönteisiä vaikutuksia kavioihin...

Vinkki 4: Kunnon harjaus ja venyttely

Harjaus toimii aina mukavasti pintahierontana ja venyttely liikutuksen jälkeen lihaksia palauttavana toimenpiteenä. 

Porkkanavenyttelystä on tieteellisestikin todistettua hyötyä olemassa. (Stubbs ym. 2011) 

Tutkimuksen tulosten aikaansaamiseksi venytyksiä tehtiin 5 kertaa viikossa / 5 toistoa per liike / 3 kk ajan. Uskon, että silloin tällöin -venyttelystäkin on jotain hyötyä! Venytykset kannattaa tehdä liikutuksen jälkeen lämpösille lihaksille.

Vinkki 5: Stressittömyys! 

Jatkan liikutusta edelleen laidunkaudella mahdollisimman normaalisti. Ja muutenkin ajatuksena on pysyä mahdollisimman normaalissa arjessa ja välttää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kaipa se pikku-Flore silti matkassa pysyy, jos on pysyäkseen.

Tulevan varsan isukki oli muuten päässyt uusimpaan Hippokseenkin! Ei kyllä ole tuon laatuyksilön eka kerta parrasvaloissa. Hieman voinee hehkuttaa valittua sulhoa tähän loppuun: https://www.youtube.com/watch?v=SjAwDWmEGu4

Lähteet

Hevostietokeskus, 31.3.2016. https://www.hevostietokeskus.fi/index.php?id=1064&kieli=3

Stubbs NC, Kaiser LJ, Hauptman J, Clayton HM. Dynamic mobilisation exercises increase cross sectional area of musculus multifidus. Equine Veterinary Journal, Sep 43(5), 2011, 522-529. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/21496085/
Tsunetsugu Y, Lee J, Park B-J, Tyrväinen L, Kagava T, Miyazaki Y. Physiological effects of viewing urban forest landscapes assessed by multiple measurements. Landscape Urban Planning, 2013, 113, 90-93.
Tyrväinen L, Lanki T, Sipilä R, Komulainen J. Mitä tiedetään metsän terveyshyödyistä? Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim, 134 (13), 2018, 1397-1403.

Tiineystarkastus 16vrk

Tä on tiine!

Pikku-Flore 16vrk ultrassa 7.6.

- ”Tä on tiine!” 

- Mitä? Jee! Onko? Ihanaa! Voinko ottaa kuvan! 

- "Ota ota." 

- Jes! 

Tästä välittömästi ilmoitus tallin ryhmään ja varsaonnittelujen vastaanotto :) Tämä siis 7.6., alkio 16 vrk. Edellisenä päivänä heppa oli ollut ihan kiimaisen oloinen, hörisi kaikkialla ja kaikille, vähän sellainen ylivirkeä ja arvelin, että ei varmasti ole tiine ja uutta kiimaa pukkaa. Toisaalta edellisellä viikolla olin ollut hyvinkin luottavainen siihen, että kaikki tulee menemään kuin oppikirjassa. Ajoitus oriasemalle oli ollut hyvä, kiima oli ollut ell:n mukaan hyvä, ei ollut ongelmia, ei kohtutulehdusta, jiiänee. Enska on nyt siis virallisesti tiine. Jee!

Oriasemalla käynti

Itse käynti oriasemalla oli taas nopea toimitus. Tiineystarkastuksessakaan ei kauaa mennyt. Nappasin tietenkin kuvan uä:n ”mustasta aukosta” ja esittelin sitä sitten joka ikiseen someryhmään onnellisena. Ainakin heppatyypit ja varsakuumeilijat ymmärtää… 😉 Oriasemalla on muuten kaikki muukin sujunut sutjakkaasti ja vaivattomasti. Mitään ylimääräistä tietoa en ole missään nimessä saanut, mutta enpä ole kauheasti osannut kysyäkään. Oriasemavierailuista hieman lisää myöhemmin.

Enska oriasemalla helatorstaina.

Tiineystarkastusten tärkeimmät virstanpylväät

Käyttämäni oriasema ja ell suosittelee tiineystarkastuksia 16 vrk, 30 vrk ja 6 viikon kohdalla. Variaatiota löytyy suosituksissa jonkin verran, joskin tärkeimmät ajankohdat ovat lähteistä riippumatta samat. Tärkein tiineystarkastus on 14 vrk, jos epäillään kaksostiineyttä, tai 16-18 vrk, noin niinkuin muissa tapauksissa. Jälkimmäisessä ajankohdassa alkio on jo kiinnittynyt kohdun seinämään ja mahdollisen kaksostiineyden kohdalla toisen alkion puristaminen vaikeutuu. Toinen tärkeä tiineystarkastus on n. 30 vrk kohdalla, jolloin voidaan todeta alkion ja tiineyden normaalius. 

Ilmeisesti 35.vrk:n jälkeen ei tammaa ehdi enää siementää uudelleen, sillä kohtukäpysten hormonituotanto on jo käynnissä ja jatkuu ainakin 3 kk eikä tamma tule tänä aikana kiimaan. 

Muut tarkastukset lienee sitten eläinlääkäri- tai oriasemakohtaista, tai tammanomistajakohtaista, haluaako tai kannattaako niitä tehdä. Itse en ole vielä päätynyt mihinkään varmuuteen menemmekö oriaseman eläinlääkäripakettiin kuuluvaan 6 viikon ultraan, jos kaikki näyttää hyvältä 30 vrk kohdalla.

Tässä vielä tärkeimmät ajankohdat:

14 vrk: Jos epäillään kaksostiineyttä, on tarkastus syytä tehdä ennen alkion kiinnittymistä kohdun seinämään
17 vrk: Alkiorakkula kiinnittyy paikoilleen kohdussa
35 vrk: Kohtukäpyset alkavat muodostamaan tiineyttä ylläpitävää hormonia (eCG), jotka jatkavat hormonituotantoa, eikä tamma tule kiimaan ainakaan 3 kuukauteen, vaikka tamma abortoisikin
59-70 vrk: Sukupuolen määritys mahdollinen (ei yleensä tehdä Suomessa)

Ja tässä joistakin lähteistä poimittuja tiineystarkastusten ajankohtasuosituksia:

Lähde	1. tarkastus	2. tarkastus	3.tarkastus	4. tarkastus
Vetcare.fi	(14)-18 vrk	n. 30 vrk	60-120 vrk	-
hevoseni.fi	17 vrk	n. 30 vrk	-	-
SHKL	14 vrk	n. 30 vrk	3 kk	9 kk
Hippos	16-18 vrk	30-35 vrk jälkeen	-	-
Sertich, Patricia	14-18 vrk	25-30 vrk	40-60 vrk	keväällä
	Syy: Mahdollisen toisen alkion voi vielä puristaa pois; toimii myös kiimakontrollina 1), 2), 4), 5)	Syy: Tiineyden normaaliuden tarkistus ja alkion vointi 1), 2), 4), 5)	Syy: Alkion normaalin kehityksen tarkastus 1), 5)	Syy: Kohtukuolemat ja rakenneviat löytyvät 3), hevosen tiineyden tarkistus 5)

Lähteet (ja linkkivinkit)

1) Vetcare.fi 

2) Hevoseni.fi

3) SHKL, 2/2019.

4) Hippos, oriasema-asiakkaan opas, 2013.

5) Sertich, Patricia, 2014.

Ylläpitohevosesta siitostammaksi

Enskan esittely

Minun ja Enskan matka alkoi syksyllä 2018. Edellinen vuokraponini oli jäänyt kuvioista pois jo keväällä ja kesän olin käyttänyt oman hevosen etsintään ja ratsastuskoulun tunneilla käymiseen. Melkein ostinkin oman hevosen, mutta ostotarkastus ei mennytkään läpi. Oppi numero yksi! Mihin kannattaa kiinnittää huomiota ennen ostopäätöstä? Siitä myöhemmin lisää toisessa postauksessa. Aloin tuossa vaiheessa epäröidä oman hevosen ostoa ja palasin askeleen taaksepäin vuokrahevosten pariin. Enskan bongasin alkusyksystä facebookin vuokrahevoset-ryhmästä. Näin HETI kuvasta, että nyt on tutustumisen arvoinen heppa! Hieno, nätti, ryhdikäs rautias Hannover! Pääsin tutustumiskäynnille ja liikkeethän oli aivan unelmat. Ristilaukan tarjoaminen vasempaan kierrokseen vähän yllätti kaltaiseni tätiratsastajan, mutta siitäkin on päästy ajan kanssa eroon ihan kokonaan. Ja näin matkamme alkoi! Enska tuli minulle silloisella tallillaan puoliylläpitoon (ja myöhemmin kokonaan ylläpitoon) ja tutustuminen sai alkaa.

Sopiva luonne 

Luonteeltaanhan Enska on mielenkiintoinen tapaus. Rauhallinen ja säyseä käsitellessä, ihana ratsastettava, jota todella saa ja pitää ratsastaa, kuuliainen ja yritteliäs, mutta hieman säikky. Maailma on siis välillä kovin jännittävä paikka, edelleen, vaikka ikää on tammalla nyt sen 17 vuotta. Tutut reitit eivät pelota, mutta uusien opetteluun tarvitaan ehdottomasti kavereita. Kimpassa on kiva käydä maastossa, yksin ei. Tutun polun varrella olevat isot kivet ovat esimerkiksi sellaisia, että VUODEN ajan ne on pitänyt ohittaa ripeästi ja tiukalla tuijotuksella kivien tilanne varmistaen. Kivien takaa kun voi koska vaan hypätä ihan mitä vaan, vaikka hevosia iltapalaksi napsivia metsäntonttuja! Niitä ei ole vielä sieltä hypännyt, mutta jonain päivänä ihan hyvin näin voi käydä. Parempi pysyä hereillä ja olla tarkkana! Tästä huolimatta uskon, että Enskasta tulee mahtava äiti, joka toivottavasti periyttää hienoa säyseää luonnettaan myös varsalle.

Nyt, vajaa kaksi vuotta ensikohtaamisemme jälkeen, Enskasta on siis tulossa äiti. Koska ikää on hevosella jo reilusti eikä aiempia varsoja tiettävästi ole, oli kynnys siitoshommiin lähtemiseen kohtalaisen suuri. Omistajan myötämielisyys, eläinlääkärin konsultointi, talliporukan kannustus ja tallinomistajan varsasuunnitelmat samaan aikaan ajoivat lopulta tähän tilanteeseen. Oppia täytyy kartuttaa vielä runsaasti, mutta onneksi on koko tiineys, eli 11 kuukautta, aikaa. Kaikkea järkevältä ja pätevältä vaikuttavaa tietoa aion tietysti koota ja postata tänne myös muiden tiedonjanoisten iloksi. Tätäkin tietoa siis kokoan muistiksi tai muistoksi itselleni ja toivottavasti useiden muidenkin iloksi tänne blogiin! Toivottavasti postauksistani on jotain hyötyä muillekin ensikertalaisille varsakuumeilijoille.

Kaikki paperille

Kun hevonen ei ole omistuksessa, kannattaa tehdä kirjallinen sopimus hevosen vuokraamisesta tai ylläpidosta, siitostammaksi vuokraamisesta puhumattakaan. Tiineyteen ja varsahommiin liittyy aina riskejä, joten mahdollisista kuluista kannattaa tietysti sopia etukäteen. Itse päädyin käyttämään SHKL:n valmista sopimuspohjaa, joka ei paljoa yhdistykseen-kuulumattomalle maksanut. Kaupan päälle sai juridista neuvontaa! Lopulta kyse on siitä mitä omistajan kanssa sovitte ja miten sen kaiken saa kirjattua oikein paperille.

Lomakepohjavinkki:

SHKL https://www.shkl.net/jasenille/tietopankki/ladattavat-sopimuspohjat/