Varsan leimautuminen

Tässä tekstissä on hyödynnetty sekä tieteellisiä että vähemmän tieteellisiä lähteitä. Tämä ei vastaa tieteellistä kirjallisuuskatsausta millään muotoa, vaan lähinnä nopeahkosti kasattua koontia tavalliselle googlettajalle saatavilla olevista lähteistä aiheesta ”imprint training” eli vapaasti suomennettuna ”leimautumiskoulutus”. Googlaamalla imprint training, tutkimuksia löytyy tässä esiteltyjä enemmänkin. 

Varsan leimautuminen 

On selvää, että varsa ei pärjää kovin hyvin ilman emäänsä. Varsinkin elämän alkuvaiheessa emältä saa elintärkeää ternimaitoa, turvaa ja suojaa. Varsan leimautuminen emäänsä tapahtuu aivan ensimmäisistä elintunneista lähtien - mutta onko ihan OK, että ihminen tunkeutuu tämän leimautumisprosessin keskelle ja pyrkii leimauttamaan varsan itseensä? Ja jos, niin missä vaiheessa ja miten? Ensimmäisten tuntien aikana, vuorokauden sisään vai hieman myöhemmin? Koska olen itse aloittelija varsahommissa, pyrin etsimään aiheesta oikeasti tutkittua tietoa. Lisäksi kummastelin aiemmin erään hevostenkouluttajan kehoitusta hieroa varsa 45-60min sessioissa ensimmäisinä päivinä ja ensimmäisen kerran ensimmäisten tuntien aikana, kutsuen tätä tapahtumaa ”imprimintioksi”. Miksi näin kannattaisi tai miksei kannattaisi tehdä, selvisi ystävämme google scholarin kautta. 

Leimautumisprosessi luonnossa 

Leimautuminen emään tapahtuu ensimmäisten elintuntien aikana. Varsa pysyttelisi luonnossakin hyvin lähellä emää, sillä emä antaa suojaa ja turvaa petoeläimiltä. Parivaljakkko olisi myös muusta laumasta hieman erillään, jotta emän ja varsan välinen suhde lujittuisi. Kesyhevosen elämä on kuitenkin harvoin niin luonnonmukaista, että se varsoisi a) lauman keskellä ja b) ihminen ei olisi seuraamassa varsomista ja varsan ensiaskeleita. Mielestäni on kuitenkin hyvin tärkeää muistaa, että hevonen on hevonen ja sen kuuluisi saada elää mahdollisimman luonnonmukaista elämää. Toisaalta, parhaimmillaankin kesyhevosen luonnonmukainen elämä hyvinkin hevosensa hoitavan ihmisen avulla lienee melko kaukana luonnonmukaisesta. Harva hevosenomistaja pitää hevosta vain lemmikkinä laumassa, ilman ns. omia tarpeita johonkin hevosurheilun lajiin, kuten kouluratsastukseen, valjakkoajoon tai raviurheiluun. Huolimatta tästä on hyvä pohtia millä tavoin emä ja varsa rakentaisivat suhdettaan luonnossa ja miten ne voivat rakentaa suhdettaan ihmisten keskellä kesyhevosena - jos ja kun tavoitteena on saada varsasta yhteiskuntakelpoinen ja ihmisen johonkin käyttötarkoitukseen sopiva. 

Huom! Itse olen sitä mieltä, että tottakai hevonen voi elää aivan hyvä elämää ihmisenkin käyttötarkoituksissa, itsekin toivon varsasta itselleni harrastekaveria ja mikäli tähdet ovat oikeassa asennossa, jopa kilpakumppania kouluradoille. Niin syvällä kukkahattuni ei ainakaan vielä ole, että luopuisin tässä vaiheessa omista haaveistani jopa vaativilla kouluradoilla…haluaisin kuitenkin päästä sinne muistaen hevosen luonnonmukaiset tarpeet ja sen, että hevonen on ennen kaikkea hevonen eikä vain esim. kouluratsu.

Luonnossa siis varsa leimautuisi emäänsä luonnollisesti. Kesyhevosena asia on hieman toisin, siis jos halutaan, että varsa jollain tasolla leimautuu myös ihmiseen. Jos, ja jälleen todennäköisesti kun ihminen haluaa kasvattaa hevosesta ihmisten kanssa turvallisesti käyttäytyvän ja yhteiskuntakelpoisen yksilön, on hyvä pohtia millä strategialla varsan ja emän väliin menee tutustuttamaan ihmisen, itsensä, uudelle hevostulokkaalle. On selvä, että hevosen täytyy tottua ihmisen käsittelyyn, mutta milloin se aloitetaan ja millä tavalla ja onko jo yllä mainitulle ”imprintiolle” todella tarvetta? 

Leimautuminen ihmiseen, imprint training 

Kuten alussa mainitsin, eräs hevostenkouluttaja suosittelee ”imprintiota” varsalle jo muutaman tunnin ikäisenä ensimmäisen kerran. Tällä tarkoitetaan tässä varsan hieromista läpikotaisin yhden avustajan pitäessä jaloista kiinni, kun varsa on turvallisesti kaadettu maahan toisen avustajan pitäessä varsan päätä sylissä. Emä on samassa tilassa, mutta pidetään tarvittaessa kiinni. Tässä haettaneen vahvaa leimautumista ihmiseen siten, että hevonen kosketuksen myötä rentoutuessaan leimautuu ihmiseen. Tämä toistetaan muutaman kerran ensimmäisten elinpäivien aikana. Kuitenkin, on takuuvarmasti myös vastakkaisia mielipiteitä, ja tutkimuksia, aiheesta. Emän ja varsan suhde saattaa joidenkin tutkimusten mukaan häiriintyä tai ihmisen näin varhaiseen väliintuloon liittyy turvallisuusriskejä. Luonnossahan tällaista ihmisen väliintuloa emän ja varsan symbioosiin ei tietenkään tapahtuisi, eli on helppo ajatella, että tällainen varsan leimauttaminen ihmiseen varsan elämän alkutunteina on luonnonvastaista ja täysin jopa väärin. Kuitenkin nyt kyseessä ollessa kesyhevonen, ihmisen tarpeisiin kasvatettava ja koulutettava eläin, on muistettava, että turvallisuuden nimissä varsan on totuttava ihmiseen, esimerkiksi jotta mahdollisilta johtajuusongelmilta vältyttäisiin. 

Tutkimuksia leimautumisesta ihmiseen 

Erään tutkimuksen mukaan oli nähtävissä eroja ihmiseen suhtautumisessa ja pakoreaktion vahvuudessa, riippuen siitä, missä vaiheessa varsan elämää ihminen käsitteli sitä leimauttamistarkoituksissa. Tutkimuksessa oli 50 Lusitano-hevosta, joita käsiteltiin eri ajankohtina: käsittely ensimmäisten tuntien jälkeen +-4h syntymästä (n=8), päivä vieroituksen jälkeen (n=9) ja 50+-7 päivää syntymän jälkeen (n=11). Lisäksi oli ryhmä hevosia, joita ei käsitelty tällä tavoin (n=10, mutta jotka osallistuivat ”4-training sessions procedure”:en) sekä kontrolliryhmä (n=12), joita ei myöskään käsitelty, mutta jotka eivät myöskään osallistuneet ”4-training sessions”:iin. Tutkimuksen käsittelyajankohdat perustuivat eräänlaisiin herkkyyskausiin, joita ovat siis heti syntymän jälkeinen aika sekä välittämösti vieroituksen jälkeinen aika. (Pereira-Figueiredo ym. 2017) 

    - Käsittely tässä tutkimuksessa piti sisällään varsan läpikäyntiä avustajan avulla, jalkojen nostoa ym. ensimmäisen session kestäessä 40minuuttia ja kahden seuraavan 20 minuuttia. Käsittelyt kullekin varsalle tehtiin emänsä läheisyydessä, mutta ikään kuin väkisin, kahden nuorimman koeryhmän varsojen kanssa, melkein lähes vastaavasti Millerin (1991) imprint-metodin mukaisesti. Vieroitettujen kanssa käsittely tapahtui puolestaan tutun tamman, ei emän, seurassa. 

    - Kaikkien hevosten käyttäytyminen testattiin kaksi kuukautta vieroituksen jälkeen sekä viimeisen harjoittelusession (”4-training session”) jälkeen. 

    - Seitsemän päivän päästä ensimmäisestä käyttäytymistestistä suoritettiin tämä ”4-training sessions”, jossa hevosia opetettiin muun muassa kulkemaan taluttajan vierellä. 

Tulokset osoittivat, että: 

    - aikaisin aloitettu varsan imprint-käsittely johtaa varsan kyvykkyyteen käsitellä paremmin pelkoa ja sopeutua uusiin tilanteisiin. 

    - Toisaalta varsan tämänkaltainen käsittely elämän alkutunteina saattoi johtaa vääränlaiseen suhteeseen ihmiseen ja jopa opitun avuttomuuden kaltaisiin merkkeihin. 

    - Paras ajankohta tässä tutkimuksessa kuvattuun käsittelyyn oli tämän tutkimuksen mukaan päivä vieroituksen jälkeen. (Pereira-Figueiredo ym. 2017) 

Vastaavankaltaisia tuloksia mainittiin Köntesin & Popin (2016) artikkelissa, joka perustui tutkimukseen, jonka alkuperää en kylläkään löytänyt. Kuitenkin, sen tutkimuksen mukaan aikainen imprintio eli ilmeisesti edellä kuvatun kaltainen ihmiseen leimautumiseen tähtäävä käsittely johti alempaan pelastumis-/puolustuskäyttäytymiseen. Tässä artikkelissa kuvatussa tutkimuksessa ”imprintio” tehtiin kolmelle ryhmälle varsoja: aivan syntymän jälkeen ennen kuin varsa oli noussut ylös, varsan ylös nousemisen jälkeen ja +12 tunnin jälkeen. Jälkimmäinen ryhmä varsoja oli kaikista kolmesta ryhmistä eniten ihmisen olemassa oloa vastaan eli tulokset puolsivat hyvin aikaista imprintiota. Tuloksia ei kannata tässä ottaa vakavasti, koska en löytänyt originaalia tutkimusta eikä tutkimusta ollut kuvattu kovin tarkasti. (Köntes & Pop 2016) 

Leimauttaminen ihmiseen Pereira-Figuereidon ym. (2017) tutkimuksessa perustuu Millerin (1991) metodiin leimautumisesta, pienillä muutoksilla. Samaan metodiin oletan perustuvan mainitsemani hevosenkouluttajan metodin - ainakin se kuulostaa hyvin samanlaiselta. Hyviä tuloksia, joita metodilla on saatu olivat pelon käsittely- ja uusiin tilanteisiin sopeutumiskyvyt. Metodin riskejä olivat tutkimuksen perusteella mahdollinen aggressiivinen käyttäytyminen ja jopa opittu avuttomuus. Kritiikkiä ja kielteisiä tuloksia tämänkaltaisesta leimauttamisesta, ”imprintiosta”, on siis myöskin olemassa, kuten Pereira-Figueredon ym. (2017) tutkimuksessakin havaittiin. Toisaalta Williamsin ym. (2003) tutkimuksesta selvisi, ettei imprint trainingista ollut mitään hyötyä hevosen käytökseen tai reaktiivisuuteen 6 kuukauden iässä. Tutkimuksessa tutkittiin 131 varsaa, joista imprint training tehtiin eri aikoina (syntymän aikaan, 12, 24, 48 ja 72 tuntia varsomisesta) tai ei tehty ollenkaan. (Williams ym. 2003) Millerin metodin varsan väkisin kiinnipitäminen imprintio-session aikana voi pahimmillaan johtaa loukkaantumiseen tai myöhemmin aggressiiviseen käytökseen. Millerin metodi on kuvattu mainiosti täällä: (Milestone equestrian). Kyseisessä kirjoituksessa on myös nostettu esiin tämän kaltaisen imprintion kielteisistä vaikutuksista ja riskeistä. Kirjoitus ei ole tieteellinen, mutta aika hyvä koonti aiheesta. Ja pääosin kaikki käytetyt lähteetkin on mainittu. 

Milloin siis varsan on hyvä tutustua ihmiseen ja MITEN? 

On tilanteita, joissa ihmisen on mentävä varsan luo jo varsomistilanteessa tai ongelmien sattuessa. Se ei kuitenkaan tarkoita samaa asiaa, kuin tämä imprintio-käsittely. Millerin imprintio-metodi kuulostaa ja vaikuttaa googlettelujen ja muutamien tutkimusten perusteella olevan melko raju metodi ja sen käyttöä pitää opetella ja tarkkaan pohtia, voisiko se johtaa haluttuihin tuloksiin. Huonosti toteutettuna ei varmastikaan. Lisäksi riskeinä näyttäytyi tutkimusten perusteella olevan opittu avuttomuus ja aggressiivinen käyttäytyminen. Vähän vähemmän invasiivinen varsan käsittely saattaa aivan yhtä hyvin ellei paremmin johtaa hyvään luottamussuhteeseen ihmisen ja varsan välillä. Varsan käsittelyn aloittaminen on omien käsitysteni mukaan kuitenkin hyvä aloittaa varhain ja siten, että varsa saa mahdollisimman paljon hyviä ja myönteisiä kokemuksia ihmisestä elämänsä alkutaipaleella. Tällaista käsittelyä voi olla silittely ja läpikäynti, jalkojen nostelu, talutusharjoitukset ja kaikenlainen touhuaminen ylipäätään. Tästäkin löytyi yllätys yllätys tutkimuksia, niihin sukellan seuraavaksi syvemmälle.

Lähteet 

Luontoäidin hevoset. https://www.luontoaidinhevoset.com/hevosten-luontainen-kayttaytyminen1 

Hevostietokeskus. https://hevostietokeskus.fi/i/kasvatus/varsominen-ja-vastasyntynyt-varsa/varsan-leimautuminen-emaan 

Pereira-Fugueredo I, Costa H, Carro J, Stilwell G & Rosa I. 2017. Behavioral changes induced by handling at different timeframes in Lusitano yearling horses. Applied Animal Behavioral Science (2017). http://dx.doi.org/10.1016/j.applanim.2017.06.016 

Köntes E & Pop IM. 2016. Imprinting in foals and the importance of first contact with human. http://www.uaiasi.ro/zootehnie/Pdf/Pdf_Vol_67/E_Kontes.pdf  

Milestone equestrian: https://milestoneequestrian.ca/blog/2018/2/6/imprint-training-foals-critique  

Miller RM (1991). Imprint training of the newborn foal. Western Horseman Inc., Colorado Springs, CO. 

Williams JL, Friend TH, Collins MN ym. 2003. Effects of imprint training procedure at birth on the reactions of foals at age of six months. Equine Veterinary Journal 35(2):127-132. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/12638787/ 

Rivistä ja vähän rivien välistä

Sitkeä riviongelma on vaivannut niin pitkään, että kokosin testatut hoitometodit yhteen kasaan. Lähes kaikkea on nyt kokeiltu ja voittaja on selvinnyt! Nämä tähän kootut metodit eivät ole eläinlääkärin ohjeita vaan tietysti kannattaa itse miettiä, onko syytä konsultoida eläinlääkäriä ja antaa homma suoraan ammattilaisen käsiin.  

Altistavat tekijät

Riven tai kuraruven perimmäinen aiheuttaja on yleensä yksi ja sama bakteeri (ks. Heppalääkäri, Solheds), toki niitä voi olla muitakin. Tämän bakteerin hyökkäykselle altistavia tekijöitä on luultavasti useita ja varmaan enemmänkin, mitä tähän olen listannut. 

• Märkä
• Kosteus, (turha) peseminen
• Ruokinta
• Stressi
• Ohut karva, ”valkoisten sukkien ongelma”
• Perimmäinen syy aina bakteeri, yleisin dermatophilus congoensis (ks. esim. Heppalääkäri)

Altistavia tekijöitä voi huomata nopean googlettamisen jälkeen olevan aina ruokinnasta stressiin ja ohuen karvan kautta kosteaan ilmastoon. Paksujen vuohiskarvojen sanotaan suojaavan ihoa - ja niin se varmaan onkin. Vähäisellä karvalla päällystettyyn ihoon hyökkää pöpöt helpommin. Mutainen tarha ja kostea loppusyksy on todennäköisin syy syksyllä ilmenneisiin rupiin takajalkojen säärissä, vaikkei muta vuohisten yläpuolelle meillä yletykään. Rupea ilmestyi ensimmäisen kerran jo laidunkaudella - silloin vain vuohiskuoppiin. Todennäköisin syy ainakin syksyn ongelmaan lienee siis vain jokin pieni haava ja siitä etenemään lähtenyt ongelma + kosteus ylipäätään. (Ks. Heppalääkäri) Pienestä nirhaumasta alkanut rivi etenikin sääressä tosi nopeasti. Jotenkin se aiheuttaja-bakteeri sinne pääsi, joten sen elämä piti tehdä mahdollisimman hankalaksi. 

Rivin hoito

Myös hoitoja vaikuttaa olevan niin laidasta laitaan, ettei niistä ota hullukaan selvää mikä olisi paras ja tehokkain juuri sinun hevosesi tapaukseen. Kaikkein järkevintä lienee siis kokeilla, mikä toimii juuri sinun hevosellesi tai suoraan konsultoida eläinlääkäriä. 

Pese / älä pese

Tavoitteena useimpien lähteiden mukaan olisi, että lian ja mudan harjaa jaloista kuivuneena pois. Toisaalta, jos ongelma on jo olemassa ja rivi päässyt valloilleen, lienee varovainen pesu perusteltua. Tavoitteena on olla rikkomatta ihoa lisää hinkkaamaalla ja hankaamalla. Suojia ei pidä tietenkään likaisiin jalkoihin laittaa, joten jos mielii hevosta liikuttaman ja suojille on tarve, pitää jalat pestä. Paitsi, jos on mahdollisuus odottaa jalkojen kuivumista pari tuntia ennen harjaamista. 

Rasvaa / kuivaa

Rasva (esim. helosan, hunajavoide) pehmittää rupia, jolloin niitä on helpompi varovasti rapsutella pois. Toisaalta rivi ei tykkää kosteudesta ja rasva ei myöskään kauheasti hengitä. Rasvojen kosteuspitoisuuksissa on varmasti eroja ja toivottu tulos voi olla riippuvainen myös siitä paljonko sitä rasvaa sinne iholle läästii.

Revi ruvet / älä revi rupia

Ruvet on tavoitteena saada pois. Joten niitä voi varovasti repiä, kun ovat kuivuneet tai rasvan avulla pehmenneet. Toisin sanoen sitten kun ovat riittävän kypsiä. Jos taas repii niin että iho menee ihan ikäväksi, voi se vain pahentaa ongelmaa. 

 

Hoitovaihtoehtojen plussat ja miinukset: 

Huolellinen ja päivittäinen pesu + rasvaus lääkevoiteella auttoi loppukesästä vuohiskuoppien rupiin ja ongelmasta päästiin parissa viikossa. Kesän lämpöisillä keleillä jalat yllätys yllätys kuivuivat myös paremmin. Nyt syksyllä tilanne on ollut hankalampi. Pienestä nirhaumasta alkanut rivi eteni tosi nopeasti, tällä kertaa sääressä. Tilannetta ei auttanut kostea (ja harvinaisen harmaa) syksy. Rupia ei tietenkään kannata repiä ja niin tiukassa olivatkin, että tilanteelle ei vaan voinut mitään. Rivi on tietenkin viisasta aina hoitaa, jottei tilanne etene pidemmälle. Imppari, pahemman luokan tulehdus, kipu...näitä ei kukaan haluaa hevoselleen. Toisaalta joskus rivi vaan katoaa, hoidosta huolimatta! 

Voidetta ja suihketta 

Lähes kaikkea on nyt kokeiltu ja hoito alkaa tuottaa tulosta. Tässä meidän kokeilujen plussat ja miinukset: 

Lampaankarva

Hän itse lampaankarvakääröissään
sinä ainoana aurinkoisena päivänä
syksyllä -20.

Kyseessä kevyesti karstattua lampaanvillaa. Käyttö yön yli pinteleiden kanssa. Luonnollinen lampaan lanoliini villassa tekee hyvää rikkoutuneellekin iholle, mutta en ole keksinyt miten se auttaa varsinaiseen riviin. Pehmittää rupia ja rasvoittaa ihoa luonnollisesti, ehkä? Luulen, että vika oli tällä kertaa käyttäjässä.

+ luonnonmukainen tuote, auttaa kuulemma riviinkin

+ lampaan voimakas tuoksu nousi omalla kohdalla plus-osastoon, vaan saattaapa se olla kaameakin haju jonkun mielestä 

- hankala käyttää yön yli, jos hevonen ei asu omalla takapihalla tai et muuten vain pysty aamulla käydä ottamassa villapinteleitä pois jaloista ne sinne edellisiltana käärittyäsi

Pesu hexocil shampoolla

Desinfioiva shampoo, jonka pitäisi tehdä useimpien bakteerien ja sienien elämä hankalaksi

+ pikkuinen pullo, ei vie tilaa, ei järjettömän kalliskaan

- pesu tarkoittaa aina kosteutta, joka on ihanteellinen olosuhde bakteereille 

- ei sanottavasti tehonnut, mutta toki poisti lian - kuten shampoon kuuluukin

 

Betadinepesu

Tehokas ja desinfioiva, vaikuttaa laajalla kirjolla useisiin bakteereihin

+ koko jalka ei kastu, ainoastaan pestävä kohta, kun betadinepesulla vaahdottaa ja huuhtelee varovasti eikä lotraa vedellä

- jälleen se kosteus on huono homma

 

Huolellinen kuivaus

Varovainen ja huolellinen kuivaus on ehdoton bakteerien elämän vaikeuttamiseksi

+ ei maksa mitään 

- pyyhkeitä kuluu ja pesurumba alkaa, kuivaus pitäisi tapahtua aina puhtaalla pyyhkeellä

 

Antaa vaan olla

...ja harjaa kuivuneet liat pehmeällä harjalla

+ ihanteellinen tilanne, varsinkin jos ei riviä vielä ole 

Pihkasuihke

Kuten lampaankarvakääröjen, myös pihkan pitäisi auttaa kaikkeen! Kipua alentava ja rauhoittava vaikutus pitäisi tällä olla, ja suojaava kalvo.

+ kuulopuheiden mukaan toimiva tuote, saattoi mahdollisesti auttaa vähän 

- litrahinta 200€ luokkaa 

- lika tarttuu entistä paremmin tahmaiseen karvaan

- suihkupullo jumittui omaan pihkaansa kylmässä tallissa

Tetrapolyvet-rasva

Lääkerasvat aina valittava tapauskohtaisesti, tämmöinen valittiin meille

+ toimii

- ei toimikaan

 

Sinkkivoide

+ helppo käyttää

- kallista tämäkin tökötti

- ei silminnähtävää suoraa vaikutusta

 

Karvojen klippaus jaloista

+ nopeuttaa jalkojen kuivumista

- muhkuraisten rupikohtien klippaus hankalaa

+ käyttänemme jatkossa ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä

 

Hopeasuihke

+ helppo käyttää, kuivan ja puhtaan ihon päälle 

+ kuivattava vaikutus

- suhina voi aina vähän jännittää, ylimääräistä puuskutusta alkaa kuulua hevosen etuosan tienoilta ainakin meillä

Mudstop

+ puhdistavaa ja samalla kuivattavaa geeliä rupialueelle muutaman päivän ajan ja yhtäkkiä kuudentena päivänä rupea alkoi lähteä kevyesti hipaisemalla! Alta paljastui terveen näköinen iho. 

+ maailman helpoin käyttää

 

Mikä lopulta auttoi?

Muta seis!

Syksyn hoitoruljanssin aikana ensimmäisen jalan ruvet alkoivat lopulta kuivua ja iho niiden alla oli terve. Kuivattavan vaikutuksen sai aikaan hopeasuihke betadinepesun jälkeen. Tai ainakin se  oli viimeinen keino, jota käytimme. Samaan aikaan ilmestyi kuitenkin rupea toiseen jalkaan. Tähän jalkaan ohitin pesut ja voiteet ja siirryin välittömästi kokeilemaan uutta ihmeainetta Mudstopia hopeasuihkeen kadottua maailmankartalta. Kuudentena päivänä ruvet alkoivat itsestään irrota ja iho niiden alla oli terve. Kuivattava teho oli se, joka tähän tarvittiin. Kuivuus julistetaan siis voittajaksi! Todellisuudessa on hyvin mahdollista, että hoidon tulos oli monen tekijän summa. Ihon pitäminen puhtaana, muttei märkänä, ja rupien kuivattaminen hopeasuihkeella tai mudstopilla näytti toimivan meillä. 

 

Lähteitä:

Heppalääkäri. https://www.heppalaakari.fi/kurarupi/

Solheds. https://solheds.com/rivitulehduksen-hoito-2/

 

 

Vatsa kasvaa, vauhti hidastuu - muutokset tiineessä hevosessa

Vatsan kasvaessa ja tiineysvuorokausien lisääntyessä olen havainnut muutaman muutoksen Enskan luonteessa ja käyttäytymisessä. Kaiken kaikkiaan Enska on kovin tasainen ja vähän ehkä laiskistunut. 

1.tiineyskuukausi: kiimat jäivät tietysti pois, eikä Enska saanut tavanomaisia ylivirittyneisyyskohtauksia, joita tavallisesti hänellä silloin tällöin on.  

2. tiineyskuukausi: laitumella sattui ja tapahtui. Koska laitumella oli toinenkin tiine mamma, ei yhteenotoilta vältytty. Nämä pienet nujakat olivat aika kevyenpuolisia meidän mammojen välillä, mutta selvästi pientä hormonien hyrräämistä oli havaittavissa. Onneksi ei sattunut oikeasti yhtään mitään.

Kengänkuva kankussa kertoo tarinan.

3. tiineyskuukausi: Enskan käytös pysyi tasaisen rauhallisena, eikä mitään ihmeellisiä tunneryöppyjä näkynyt. Laidunelämä maistui ja yksissä (vai kaksissa?) koulukisoissakin käytiin!

”Voisi jopa sanoa, että tiineys pukee Enskaa! <3”

 4. tiineyskuukausi: Enskasta on tullut säyseä kuin lammas. Eihän tuo muutenkaan ole kovin ihmeellinen sähisijä, mutta ihan ihmeellisen tasainen meno. Taas käytiin kisoissa kääntymässä ja vaikkei kummoista menestystä tullut, oltiin tyytyväisiä tekemiseen, joskaan kuuntelu ei ollut kovin vahvaa ja piti mm. tervehtiä kaveria äänekkäästi kisasuorituksen aikana tai tarkkailla ympäristöä noin muuten vaan (liekö vaikuttanut kisamenestykseen). Kisailut olivat meille oppimiskokemuksia ja nyt tiedän mitä sitten seuraavalla kaudella Enskan kanssa pitää huomioida ja miten hän käyttäytyy kisapaikalla! Käyttäytyy muuten mallikelpoisesti, mutta muun muassa ohjeiden antamisen nappakuudessa ja kuulolle pyytämisessä on ratsastajalla vielä tekemistä. Kuun loppua kohden askel on jotenkin alkanut hidastua. Kentällä kun mennään, niin ei millään alkuun viitsisi edes raville siirtyä. Toki, siirtyminen pitkältä laidun- ja ulkoruokintakaudelta sisälle voi osaltaan vaikuttaa niin kovin moneen asiaan hevosen mielen- ja ruumiintilassa.

Kisakokemus

5. tiineyskuukausi: Askel painaa edelleen kentällä työskennellessä. Ei jaksa, ei viitsi, ei edes maastossa jaksa laukata, vaikka lupa olisi. Herää epäilyksiä, onko polle kipeä tai sairas tai mitä häh? Ruokinta pitäisi olla siirtymävaiheen totuttelun jälkeen kunnossa ja kaikki niin hyvin kohdillaan kuin teoriassa voi olla. Heinästäkin on saatu analyysi. Vatsa kasvaa! Se on muuten jo ihan selvästi nähtävissä se varsavatsa! Kyllä, ihan varmasti ei ole enää pelkkiä laidunkiloja. Kuun puolivälin jälkeen kirpeä nollakeli sai virtaa Enskaan ja kentällä sainkin pidätellä tavallista enemmän. Jes, Enska is back! Maastoilua jatketaan vähintään viikottaisena mielenvirkistäjänä ja kaikki on mallillaan. TJ 6 kuukautta! Kääk! :D

Tiineyttä 50 vrk

Tiineyttä 145 vrk

Tiineystarkastus 6 viikkoa

Oriaseman pakettiin kuuluu siemennyksen lisäksi kolme tiineystarkastusta: 16-18 vrk:n, 30 vrk:n ja 6 vkon kohdalla. Kaksi ensimmäistä tarkastusta ovat sujuneet kaikin puolin menestyksekkäiksi: tiinenä on ja on! Meidän kohdalla kuusi viikkoa oli ja meni jo 10 päivää sitten, mutta tämän kolmannen tiineystarkastuksen ajankohta ei ole kuulemma niin justiinsa. Niin, pelihän on käytännössä ymmärtääkseni jo menetetty, jos hevonen luo varsan 35 vrk jälkeen. Koska hormonit. Saa korjata, jos parempaa tietoa on! Kommenttikenttä on vapaa! 😊 👇 

Tallillamme on toinenkin tiine tamma. Käytämme samaa oriasemaa - ja myös samaa isukkia 😀 Niin kätevää! Tammojen kiimat oli tilattu ylijumalilta samalle ajankohdalle, mutta jotain meni pieleen ja tammojemme kierrot menivät käytännössä aivan ristiin. Toinen kehitti itselleen yllätyskiiman, toinen kiimaili salaa omistajaltaan. Ovelia ovat. Saimme kuitenkin tasattua oriasemavisiitit tähän kolmanteen ultraan, jonka ajankohta ei ole niin päivän päälle. Eli tavoitteena kummankin tamman noin kuuden viikon tiineystarkastukseen olisi kaksi hieman hamsteria pienempää yksilöä kohduissaan: kummallakin tammalla yksi, kiitos! 

Matkaan mars

Matkaan lähdettiin siis kahden (toivottavasti edelleen) tiinen tamman kanssa. Puolisisarukset matkassa, ellei jompi kumpi tai molemmat ole kadottanut jälkikasvuaan. Toiveet olivat korkealla! Koska aikainen herätys > tietenkin tarvitaan kahvia. Matka kestää siis suuntaansa huimat puolitoista tuntia, eli pientä liioittelua on ilmassa tuon aikaisen heräämisen kanssa. Mutta lomalla harvemmin tulee heräiltyä ennen kymppiä. Nyt piti kymmeneltä olla jo skarppina vastaanottamassa ilouutisia ja ihailemassa pikku-Florea. Kohta selviää kannattiko herätä! 

Tytöt laitto haisemaan

Kahvia koneeseen! Hattivatitkin
jois, jos kädet yltäis...

Tiineystarkastus - kuinka kävi?

Enskan vuorokaudet olivat jotakuinkin 52 vrk tiineystarkastuksen päivänä, siemennyksestä laskettuna. Varsa on hamsterin kokoinen vuorokausilla 60, jolloin myös varsasta pitäisi erottua luitakin. (Hevoseni.fi) Oletettavasti Enskan varsa on aika lähellä tätä tilannetta. Pikku hamsteri siis odotettavissa 😍

Ultrattavana! "Onko pakko?" 

Tiineystarkastus sujui tuttuun tapaan, eli nopeasti. Ja varsa oli kuin olikin tallella! Hieno varsa, kaikki hyvin. Hän otti selvästi aika lunkisti tilanteen, koska lepäili peppu kameraan päin. Sydän löi myös, joten hyvin menee! 😊

Siellä lepää Enskan varsa! 😍

Toisen tamman ultraus sujui yhtä hyvin ja yhtä nopeasti. Myös tulos oli toivottu! Mahtavaa! Alkaa näyttää siltä, että on aivan mahdollista, että keväällä tallilla on kaksi varsaa. Miten ihanaa! 

Lähteet

Hevoseni.fi: https://www.hevoseni.fi/varsominen